Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Harjoitukseen osallistuneita kummun takana, etualalla keltainen savuheite.

Todellinen uhka on se, jota et näe

Paikallispuolustusharjoitukset luovat puitteet harjoitella yhteistoimintaa eri joukkojen kesken ja ovat siksi ensiarvoisen tärkeitä paikallisjoukoille. Paikallisjoukot koostuvat oman alueensa hyvin tuntevista reserviläisistä. Heille kotiseudun puolustaminen on oikeus eikä velvollisuus.

Vuonna 2005 Suomeen muodostettiin viisi pilottimaakuntakomppaniaa. Tarkoituksena oli selvittää, voisiko vapaaehtoisista reserviläisistä muodostettu sodanajan joukko toimia osana paikallispuolustusta. Suunnitelma osoittautui toimivaksi, ja nykyisellään maakuntakomppanioita on perustettu lähemmäs kolmekymmentä kappaletta.

Maakuntajoukot ovat virallisia sodanajan joukkoja; ne kuuluvat kiinteästi Suomen Puolustusvoimien kokoonpanoon ja ovat tärkeä osa paikallispuolustusta. Paikallispuolustusharjoitukset ovat maakuntakomppanioille ensiarvoisen tärkeitä yhteistyösuhteiden ja -kuvioiden luomisessa muiden viranomaisten kanssa.

Yksi viidestä pilottimaakuntakomppaniasta on Pohjois-Pohjanmaan maakuntakomppania eli entinen Oulun seutukunnan komppania. Vuosien varrella nimi on vaihtunut, mutta mukana on edelleen joitain alkuperäisessä kokoonpanossa mukana olleista. Palo maanpuolustukseen ei ole sammunut.

Kohti kiristyvää kriisiä

Valtakunnan rajoilla on painetta, ja lähialueen ilmapiiri on kiristynyt. Entiselle kasarmialueelle Oulun Hiukkavaaraan on suunniteltu perustettavaksi esikunta. Reserviläisistä muodostettu Pohjois-Pohjanmaan maakuntakomppanian joukkue saa tehtäväksi tarkastaa Hiukkavaarassa sijaitsevan vanhan varuskunnan alueen.

Alkutietojen mukaan alueella on havaittu epämääräistä liikettä. Tiedustelutietojen perusteella on syytä epäillä, että yhdessä alueen rakennuksista toimii laiton laboratorio, jossa vihollisen erikoisjoukkosotilaat ovat rakentamassa likaista pommia. Vielä ei pystytä sanomaan, ovatko kyseessä radioaktiiviset aineet, kemikaalit vai jopa biologiset aineet. Näin ollen maakuntakomppanian tueksi lähtee tehtävälle myös suojelun erikoisosaston CBRN-partio ja pelastuslaitoksen yksiköitä.

Paikalle saavuttuaan joukot alkavat saada havaintoja vihollisista. Lumi narskuu kengänpohjien alla, kun joukot kiiruhtavat tarkastamaan aluetta. Kymmenet lumipukuihin sonnustautuneet aseistetut sotilaat harppovat seinustalta toiselle käyttäen rakennuksia suojanaan. Lumipuvut hukuttavat sotilaat ympäröivään maisemaan, mutta puiden lomasta loistava keväinen aurinko maalaa vanhojen kasarmien seinille tummia muotokuvia ohi singahtavista sotilaista.

Lähes äänettömästä lähestymisestä huolimatta vihollinen havaitsee piiritystilanteen, ja ensimmäiset laukaukset kajahtavat ilmoille. Puussa kyyhöttävä lintuparvi kaikkoaa pakokauhun vallassa. Äänikuri on historiaa: ilmanala täyttyy laukauksista ja karjaisuista. Vihollinen kätkeytyy läheiseen rakennukseen, ja joukot valmistautuvat tarkastustehtävän sijasta tuhoamistehtävään.

Harjoitukseen osallistunut suojavarusteissa.

Suojelun erikoisosaston CBRN-partio torjuu kemiallisia, biologisia, radiologisia ja ydinperäisiä uhkia. Lyhenne tulee sanoista "chemical, biological, radiological and nuclear".

Savupilvi peittää auringon

Kuuluu vaimea pamaus. Sekunneissa rakennusta piirittävät joukot häviävät kellertävän savun uumeniin. Savun keskeltä kantautuva askelten töminä ja radioiden epämääräiset piippaukset säveltävät yhdessä epävireisen sinfonian, joka kaikuu rakennusten seinämissä.
Savuverhon sisällä kärkijoukot ovat edenneet rakennuksen seinustalle. Lähempänä oviaukkoa operoinut partio on jo ottanut kulman haltuun. Ennen rakennukseen tunkeutumista he odottavat, että toista seinustaa pitkin lähestyvä partio saavuttaa kulman tasan.

Joukkojen edettyä molemmilta seinustoilta oven kohdalle rakennus vaikuttaa ulospäin täysin tyhjältä. On niin hiljaista, että voi kuulla kuinka aseen hihna kilahtaa aseen runkoon taistelijan korjatessa asentoaan. Aika tuntuu pysähtyvän, kun partion kärkitaistelija kurkistaa kulman yli avoimesta ovesta sisään.

Oven edessä ammottaa tyhjä rappukäytävä. Ovelta pystyy tähystämään ensimmäiseen kerrokseen, mutta portaat jatkuvat vielä ylöspäin. Ensimmäisen kerroksen käytävällä ei näy ristin sielua. Kärkitaistelija ilmoittaa havainnoistaan partionjohtajalle.

Ilmoitus päättyy kuin seinään, kun vihollinen harppoo aukon toiselta sivulta toiselle tulittaen ovea kohti. Joukot vastaavat tuleen. Hylsyt kilisevät putoillessaan rakennuksen käytävälle. Samaan aikaan rakennuksen ulkopuolella kuuluu laukauksia. Myös rakennusta takakautta saartavat joukot ovat saaneet viholliskontaktin. Laukaukset kaikuvat vielä rakennuksen käytävillä, kun kärkipartiosta kaatuu kaksi taistelijaa.

Tilanne on kestämätön. Käsky tunkeutua rakennukseen kajahtaa ilmoille, ja partiot ryntäävät rakennukseen sisälle. Ulkoapäin näyttää siltä, että taistelijat häviäisivät mustaan aukkoon marssiessaan sisään rappukäytävään. Saapuessaan portaiden yläpäähän he havaitsevat käytävällä makaavan vihollisen, jolla on hengityssuojain kasvoillaan. Käytävä lainehtii verestä. Vihollinen ei enää reagoi.


IRTI, IRTI, IRTI!

Rakennukseen tunkeutunut partio lähtee vyöryttämään huoneita yksi kerrallaan. Sisällä leijailee laimea kemikaalien lemu. Käytävän haarautuessa yksi partion jäsenistä jää pitämään silmällä eteenpäin jatkuvaa käytävää muiden jatkaessa huoneiden vyöryttämistä. Käytävää tarkkaileva partion jäsen huomaa, että yhden avoimen oven sisältä pursuaa muovikalvoa.

Kun käytävälle tähystävä partion jäsen on ilmoittamassa havainnostaan, partionjohtajan mukana oleva anturi käy punaisella. Se on merkki siitä, että ilmassa leijaileva käry onkin ihmiselle haitallista ainetta. ”IRTI IRTI IRTI”, partionjohtaja käskyttää ja joukot perääntyvät rakennuksen ulkopuolelle juosten.

Pihalla suojelun erikoisosaston CBRN-partion johtaja vetää pistoolin ulos kotelostaan ja huutaa kilpaa rakennuksen takaa kuuluvien laukausten kanssa: ”Anturi värähti. Neljä palkkia. Tuolla on jokin huone, joka on selkeästi muovitettu. Seuraava toiminta-ajatus: tunkeutumisryhmä jää paikalleen tarkkailemaan itseään. Heille on annettu vastalääkkeitä. Me menemme tarkastamaan tilan.”

Suojavarusteisiin sonnustautunut CBRN-partio hyökkää rakennukseen ja tarkastaa huoneet uudemman kerran, koska vihollinen on voinut muuttaa olinpaikkaansa sillä välin, kun rakennuksesta jouduttiin perääntymään. Huoneet on tarkastettu alta aikayksikön, ja partio saapuu muovitetun huoneen ovelle. Huone on kuin pommin jäljiltä. Pommi siellä ei ole kuitenkaan räjähtänyt, vaikka ensisilmäyksellä vaikuttaa siltä, että sellaista on ainakin rakennettu. Näyttää siltä, että vihollisen erikoisjoukkosotilaat ovat joutuneet lähtemään kiireellä.

Yksi partion jäsenistä astuu ovesta sisään toisessa kädessään pistooli ja toisessa kaasunilmaisin. Lattia on niin täynnä rikkinäisiä laboratoriotarvikkeita, että taistelijan täytyy varoa askeliaan. Pian selviää, että huoneessa on massiivinen kemikaalicocktail. Ilmeisesti tuulahdus levitti pienen määrän saastetta ympäri kerrosta ja sai tunkeutumisryhmän anturin värähtämään ajoissa. Huoneeseen sisään mennyt partion jäsen jää tekemään suojelutiedustelua.

Ei mene kauaakaan, kun huonetta tutkiva henkilö löytää yhden kemikaalien lähteistä. Ilmaisin täräyttää ilmoille kaksi kimeää piippausta. ”GA HD”, ilmaisinta käyttävä taistelija toteaa. Nämä ovat natolyhenteitä – sinappikaasua ja hermokaasua. Löydösten perusteella on selvää, ettei sisätiloihin ole ilman suojavarusteita enää mitään asiaa.

1) Harjoitukseen osallistunut suojausvarusteissa. 2) Useita harjoitukseen osallistuneita tunkeutumassa rakennukseen.

Rakennukseen tunkeutuminen on kuin astuminen mustaan aukkoon: koskaan ei tiedä, mitä kynnyksen toisella puolella odottaa.

Jokaisen panos on tärkeä 

Rakennuksen sisällä operoivat joukot hätkähtävät, kun rakennuksessa kaikuu laukausten ääniä pitkän hiljaisuuden jälkeen. Todellisuudessa äänet tulevat rakennuksen ulkopuolelta,  missä taistelua johtaa maakuntakomppanian päällikkö, reservin kapteeni Sami Mattila. Taistelu on siirtynyt rakennetun alueen takapuolella olevaan metsään. Mattila joukkoineen pitää huolen siitä, ettei vihollinen pääse tulemaan taka-alueelta vaikuttamaan toimintaan, ja rakennuksen sisällä oleva partio voi työskennellä rauhassa.

Vieressä paksussa lumihangessa kahlaa joukkueen varajohtaja, reservin ylivääpeli Antti Ylipekkala. Samoin kuin Mattila, myös Ylipekkala on operoinut maakuntakomppanian joukoissa Oulun seutukunnan komppanian perustamisesta lähtien. Ylipekkala täyttää seuraavaksi 55 vuotta, mutta hänelle ei vaikuta olevan ongelma pysyä kärjen matkassa.

– Paksussa lumihangessa ryynätessä vanhakin nuortuu! Ylipekkala naurahtaa. 

Ylipekkalan mukaan maakuntajoukoissa toimiminen ei ole velvollisuus vaan oikeus ja mahdollisuus tehdä vapaaehtoistyötä isänmaan eteen. Hänen isoisänsä menehtyi talvisodassa ja hänen äitinsä oli sotalapsi, joten maanpuolustus on hänelle sydämen asia. Ylipekkalalla on takanaan jo lähemmäs puolitoistasataa harjoitusta, mutta omien sanojensa mukaan hän nauttii edelleen joka sekunnista.

Aseiden paukkuessa kauempana pelastusjoukkue pystyttää puhdistuspaikkaa CBRN-partiolle, joka on vielä kohteella tekemässä näytteenotto- ja tiedustelutyötä. Puhdistuspaikka on ensiarvoisen tärkeä, koska rakennuksen sisällä toimiessa on vaara, että taistelijat kontaminoituvat eli saastuvat.

Puhdistuspaikkaa rakennetaan siitä sammutusyksikön kalustosta, joka kulkee aina matkassa. Kaikki puhdistuspaikan pisteet kootaan tilapäisvälineillä: penkin virkaa toimittaa letkukehikko, jonka päälle on asetettu stabilointipalikka, ja suihkuna toimii tikkaissa roikkuva suihkuputki.

Noin kahdeksan kilometriä Hiukkavaarasta kaakkoon sijaitsee sijaitsee Vallinkorva, johon on perustettu esikunta. Esikuntapäällikkönä ja suunnittelukeskuksen päällikkönä toimii majuri Antti Jokinen. Taisteluita on käynnissä eri puolilla maata, ja Jokisen tehtävänä on huolehtia kokonaiskuvasta ja pitää esikunnan suunnittelu käynnissä. 

– Kotiseudun paikallispataljoona – kotiseudun puolustaja, Jokinen toteaa ylpeänä kuullessaan joukkojen saavutuksista.

Samaisessa rakennuksessa, tarkalleen ottaen muutaman huoneen päässä, operoi reservin ylikersantti Lauri Pohjanheimo tiimeineen. Hän toimii esikunta- ja viestikomppanian komentopaikkaryhmän johtajana. Pohjanheimo ryhmineen rakentaa pohjan muiden joukkojen ja viranomaisten yhteistoiminnalle. Heidän työnään on ylläpitää viestiyhteyksiä ja ratkoa vikatilanteita laitteiston kanssa. Lisäksi he vartioivat esikunnan lähialuetta.

Seuraava uhka voi vaania jo nurkan takana. 

Vihollinen on lyöty

Hiukkavaarassa CBRN-partio on saanut tarkastettua rakennuksen sisätilat. Rakennuksen ollessa hallussa partionjohtaja alkaa tutkia ilmaisimilla myös muita huoneita sekä käytävän alkupäässä makavaa ruumista.

Myös rakennuksen ulkopuolella laukaukset ovat vaimenneet. Vihollinen on lyöty. Kuuluu hyväntuulista rupattelua, kun monipäinen joukko marssii kohti aloituspistettä. Komppanian päällikkö astelee ylväästi joukon edessä. Hän on selvästi tyytyväinen lopputulokseen. 
– Parantamista on aina, mutta oppimassahan täällä ollaan, Mattila toteaa.

CBRN-partio jatkaa sisätiloissa suojelutiedustelua ja näytteenottoa. Seuraavat toimenpiteet ovat potentiaalisten näytteenottokohteiden merkitseminen, kuvaaminen ja tiedon välittäminen eteenpäin. Alue eristetään, ja sitä monitoroidaan ja valvotaan. Myöhemmin näytteitä tullaan ottamaan useamman partion voimin. Partionjohtaja vapauttaa pisimpään suojelutiedustelua suorittaneen taistelijan omahuoltoon.

Pitkän taistelutilanteen kokenut soturi on silminnähden huojentunut. Hän tallustelee kohti puhdistuspaikkaa, jossa häntä odottaa kaksi suojavarusteisiin pukeutunutta avustajaa. Aluksi soturi astuu jalka kerrallaan hypokloriittiliuokseen puhdistaen suurimman saasteen kengänpohjistaan.

Avustaja puhdistaa soturin kriittisimmät paikat eli käsineet ja suojanaamarin harjaten näihin hypokloriittiliuosta. Tämän jälkeen avustajat leikkaavat saastuneen suojapuvun pois. Ulkona on yli kymmenen astetta pakkasta, mutta se ei sisukasta suomalaista soturia hätkähdytä. Hän jatkaa riisuutumista ja heittelee vaatteita jätesäkkiin, kunnes jäljellä ei ole enää mitään. Paljaat varpaat lumessa hän astelee kohti pesupaikan viimeistä pistettä – siis suihkua. Veden ja ilman lämpötilan ero on noin 50 astetta, kun 34-asteinen sammutusvesi laskeutuu soturin niskaan. 

Lämpimän suihkun jälkeen tarkistetaan vielä mittalaitteilla, ettei henkilöön ole jäänyt saasteita. Onnistuneen tarkistuksen jälkeen soturi kiiruhtaa autolle ja laittaa lämmintä päälle odottaen seuraavaa tehtävää.