"Valtion pitäisi tunnistaa heikkoudet ja pyrkiä vaikuttamaan niihin ennen ulkopuolista tahoa" – Suurvallat käyvät informaatiosotaa, jonka uhriksi Suomi ja Eurooppa joutuvat

Pasi Eronen Watt ja Juha-Antero Puistola erittelevät kirjassa Valheiden sota: Miten suurvallat muokkaavat todellisuutta, millaista informaatiovaikuttamista Venäjä, Kiina ja Yhdysvallat kohdistavat länsimaihin.

Kun teknologia kehittyy, tarvitsee tavan tallaaja huolellista medialukutaitoa – eikä sekään aina riitä. 

Tekoäly on muuttanut pelin täysin. Algoritmit johdattelevat tunteitamme, ja toinen toistaan uskottavampia valeuutisia syntyy minuuteissa. 

Disinformaatio toimii eritoten suurvaltapolitiikan välineenä. Johtavat suurvallat pyrkivät muovaamaan käsitystämme maailmasta. Internetistä ja mediasta saatavaan tietoon ei voi luottaa sokeasti. 

Tiedon manipulointi ylittää maiden ja mantereiden rajat. Se ulottuu uutisista aina lastenkirjoihin asti, minkä vuoksi sitä voi olla lähes mahdotonta tunnistaa. 

Kumiankka vai Troijan hevonen? 

Turvallisuuspolitiikan asiantuntijat Pasi Eronen Watt ja Juha-Antero Puistola osoittavat kirjassaan Valheiden sota: Miten suurvallat muokkaavat todellisuutta, kuinka niin sanottu informaatiosota on hivuttautunut vähin äänin keskelle arkeamme.

Informaatiosotaa käyvät etenkin Venäjä, Kiina ja Yhdysvallat. Maat käyttävät kuitenkin erilaisia keinoja. Osalla vaikuttaminen on hienovaraista, kun taas toisilla se on aggressiivista ja näkyvää.  

Eronen Wattin ja Puistolan mukaan Kiinan harjoittama informaatiovaikutus on jäänyt lännessä pitkään huomiotta. 

– Kiina on nähty pitkään vain kaukaisena maana, joka myy keltaisia kumiankkoja halvalla, Puistola sanailee. 

Kun Kiina ui länsimaisiin markkinoihin, alkoi se samalla seuraamaan ja ohjaamaan ajattelumaailmaamme esimerkiksi hallinnoimalla huippusuositun Tiktok-sovelluksen algoritmeja. 

– Havahduimme vaikuttamiseen oikeastaan vasta vuonna 2022. Kiina on systeeminen haaste, ja se on lähes joka kulmaltaan erilainen kuin länsimaat. 

Eronen Watt kertoo, että vaikuttamista on myös tarkoituksellisesti väheksytty. 

– Kiinaan on haluttu pitää hyvät kauppasuhteet, koska se on hyödyttänyt meitä taloudellisesti. Pitkällä tähtäimellä se on kuitenkin kostautunut. 

Kiina haluaa vaikuttaa länsimaiden poliittiseen päätöksentekoon ja ohjata siitä käytävää keskustelua. Kun Kiinan poliittinen ja taloudellinen asema kasvaa, kykenee se samalla vaikuttamaan toimintaamme yhä enemmän. 

– Parasta Kiinan vaikuttaminen oli silloin, kun emme sitä vielä huomanneet, Eronen Watt toteaa. 

– Nyt se on entistä ärhäkämpää ja vahvemmin arjessamme läsnä. Usein uutisoidaankin, että Kiinan vaikuttaminen on ”venäläistynyt”. 

Tunnepohjaista vaikuttamista 

Venäjän informaatiovaikuttaminen on pitkään ollut huomattavasti näkyvämpää kuin Kiinan. Siinä missä Kiina muokkaa, Venäjä hajottaa. 

Venäjä horjuttaa yhteiskunnan yhtenäisyyttä ja luottamusta. Sillä ei ole yhtä vahvaa teknologista osaamista kuin Kiinalla, minkä takia se pyrkii aiheuttamaan tunnereaktioita valeuutisten sekä sosiaalisen median bottien avulla. 

– Jos jokin herättää syviä tunteita, on syytä pysähtyä pohtimaan, mistä se johtuu. Kommentoimalla ja jakamalla verkkosisältöä sille annetaan vain lisää huomiota, Eronen Watt kertoo.

Tehokkain informaatiovaikuttamisessa hyödynnettävä tunnetila on viha, sillä se koetaan vahvasti.  

– Ihminen suuttuu, kun tämän identiteettiin kajotaan. Venäjä yrittää usein loukata esimerkiksi jotain uskonnollista identiteettiä ja siten jakaa väestöä, Puistola sanoo. 

Myös pelko ja mielihyvä ovat tunnetiloja, joita Venäjä haluaa aiheuttaa. Ukrainassa vaikuttamisen kulmakivet ovat viihdyttävyys sekä faktan ja fiktion sekoittaminen. 

– Jos huomaatte viihtyvänne kissavideon äärellä, voi sekin olla jo varoitusmerkki. 

Valheiden sota tarjoaa konkreettisia työkaluja informaatiovaikuttamisen havaitsemiseen ja torjumiseen. Kuva: Lempi Leinonen

Ystävyyssuhteet uusiksi 

Kumpi sitten on vaarallisempaa: Kiinan kuiskaaminen vai Venäjän huutaminen? 

– On tässä kolmaskin vaihtoehto. Nimittäin se, joka tekee kaikkea tätä ilman, että sitä oletamme.

Eronen Watt viittaa kommentillaan Yhdysvaltoihin, Euroopan unionin historiallisesti luotettuun kumppaniin. 

– Elämme geopoliittisessa murrosvaiheessa, jossa vanhoja ystävyyssuhteita puntaroidaan uudestaan. Muutoksen myötä me voimmekin olla yhtäkkiä negatiivisen vaikuttamisen kohteita, hän huomioi. 

Yhdysvaltojen tapauksessa kyse on rakenteisiin perustuvasta vaikuttamisesta.

Se on asiantuntijoiden mukaan erityisen vaarallista, sillä pilvipalvelut, tietoliikenneyhteydet ja erilaiset tekoälymallit, joita käytämme, ovat pääasiassa yhdysvaltalaisia. 

– On mahdotonta ajatella länsimaista yhteiskuntaa, jota amerikkalainen järjestelmä ei pyörittäisi, Puistola toteaa. 

Hänen mukaansa tilanne on huolestuttava niin pitkään, kun Yhdysvaltojen politiikkaa leimaa epävarmuus. Kun politiikka on taas ennakoitavissa, ei huoli ole yhtä suuri. 

– Toivomme, että Yhdysvaltojen vaikutus pysyy valtavana, kuten se on viime vuosikymmenet ollut. Vaikuttamisesta muodostuu ongelma, jos vaikuttamisen tavoite muuttuu vihamieliseksi. 

”Riskit täytyy tunnistaa”

Puistola ja Eronen Watt uskovat, että suhde Yhdysvaltoihin pysyy epätasaisena vielä lähitulevaisuudessa. 

Vallitsevassa tilanteessa eurooppalaisten täytyy varautua ympäröivien suurvaltojen informaatiosotaan paremmin. 

– Voimme tehdä informaatiovaikuttamisesta haastavampaa, koska tiedämme toimijat ja tunnistamme rakenteet, Eronen Watt kertoo. 

Etukäteistoiminta on tässä avainasemassa. 

– Valheiden oikaiseminen on toki tärkeää, mutta tehokkainta on varoittaa kohteita etukäteen siitä, mitä tuleman pitää. 

Asiantuntijat uskovat, että tulevan syksyn vaalikeskustelut ovat informaatiosodan seuraava suuri taistelutanner. 

– Vastapuoli tunnistaa yksilössä ja yhteiskunnassa piilevät murtumapisteet, joihin se kohdistaa vaikuttamista, Puistola kertoo. 

Polarisaatio ja luotettavan tiedon tavoitettavuus ovat selkeitä riskitekijöitä. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla asuu ihmisiä, joita ei Suomen virkakielillä tavoiteta. 

– Valtion pitäisi tunnistaa heikkoudet ja pyrkiä vaikuttamaan niihin ennen ulkopuolista tahoa. 

Viimeinen vastuu on kuitenkin yksilöllä. 

– Kukaan ei pysty aivopesemään tuolla verkossa. Tarvitaan vähän omaakin pelisilmää, Puistola naurahtaa.