SAK:n uusi varapuheenjohtaja kaipaa dialogia: “Vaikuttaminen ei ole peliä, jossa on voittajia ja häviäjiä”

Ammatillisista keskusjärjestöistä suurimman, Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK:n päärakennus Hakaniemessä sai käytävilleen uuden vakiokasvon elokuun lopussa, kun SAK:n hallituksen uudeksi varapuheenjohtajaksi valittiin entinen vasemmistoliiton kansanedustaja Katja Syvärinen. Varapuheenjohtajan pesti jatkuu ainakin juuri alkaneen neljävuotisen edustajistokauden loppuun saakka, ja työsuhde järjestöjohtajana on toistaiseksi voimassa.

Jyväskylän yliopistosta puheviestinnän alalta valmistunut euralaislähtöinen Syvärinen on kokenut poliitikko ja pitkän linjan vaikuttaja, jonka työura on kulunut suurelta osin yhteiskunnan toiminnan parissa – onpa takana yksi kausi kansanedustajanakin. Nyt alkanut työ SAK:ssa on kuitenkin Syväriselle ammatillinen ensikosketus työmarkkinajärjestöihin. Monipuolisen vaikuttamisen lisäksi kokemusta on karttunut yllättäviltäkin aloilta.

– Eurassa harjoitetaan paljon maanviljelystä, joten nuorena tuli oltua kesäisin ihan peltotöissä.
Ensimmäisiä kesätöitäni oli se, kun siivosin Kariniemen tehdasta. Ehkä mieleenpainuvin tehtävä oli, kun teurastamon pojat pitivät taukoa, ja minä sitten muoviessuun sonnustautuneena letkutin lattiaa puhtaaksi verestä, hän muistelee.

Saunaa, soittimia ja syrjäseudun rauhaa

Vastuullinen tehtävä yhteiskunnallisen vaikuttamisen ytimessä on Syväriselle sangen mieluisa, vaikka kiirettä onkin pitänyt. Arjen keskellä varapuheenjohtaja suuntaa usein hetkeksi pois pääkaupungin sykkeestä. Helsingin Käpylässä asuva Syvärinen viettää paljon aikaa Heinolassa sijaitsevassa “mummonmökissä, jossa on kyllä sähköt mutta jonne vesi kannetaan kaivosta” sekä eräpirtissä Enontekiöllä – silloin, kun se suinkin on mahdollista.

– Lappiin ei kuitenkaan viitsi ihan joka viikonloppu täältä ajaa. Matkaa on yli tuhat kilometriä, eikä tiekään mene ihan perille asti – siinä sitten tetsataan täyspakkauksessa soiden ylitse pitkospuita pitkin, Syvärinen naurahtaa.

Varapuheenjohtajan viikonloput ja vapaa-aika kuluvatkin paitsi luonnon rauhasta nauttiessa, myös erään suomalaiskansallisen suosikkipuuhan parissa. Hän nimittäin tunnustautuu intohimoiseksi saunojaksi, jolle saunan lauteiden kuluttaminen on harrastus. Myös musisointi on lähellä Syvärisen sydäntä.

– Meillä on Helsingin-asunnollakin vuoro taloyhtiön saunaan kolme kertaa viikossa. Saunominen on siis todellakin rakas harrastus. Lisäksi laulan ja soitan, sitä sun tätä. Viimeksi ostin käytetyn haitarin. Tavoitteena on, että voisi säestää kappaleita pilaamatta illan tunnelmaa keneltäkään, hän veistelee.

SAK:n toimitilat sijaitsevat symbolisesti merkittävässä osassa Helsinkiä: Siltasaaren ja Hakaniemen ympäristö Pitkänsillan pohjoispäässä tunnetaan ammattiyhdistysten ja työväenliikkeen kotikenttänä. 

Politiikan lapsitähti

Asema pienen ihmisen äänenä ei ole Syväriselle suinkaan vieras. Ensikosketuksensa poliittiseen vaikuttamiseen hän nimittäin sai jo yläkouluikäisenä lähtiessään tuttujen mukana mukaan paikallisen nuorisojärjestön toimintaan. Ja niinhän siinä kävi, että politiikka imaisi nuoren naisen mukaansa siinä määrin, että tie kulki äkkiä johtotehtäviin – jo 16-vuotiaana Syvärinen istui Vasemmistonuorten edeltäjän, Suomen Demokraattisen Nuorisoliiton hallituksessa. Tästä urkeni poliittinen ura.

– Kun vasemmistoliittoa alettiin perustaa 80-luvun lopulla, sitä valmistelleessa satapäisessä valtuuskunnassa ei ollut yhtään nuorta. Nostimme tästä tietysti kauhean äläkän, ja lopulta pääsin seitsemän muun nuoren kanssa mukaan.

Vasemmistoliitto rekisteröitiin puolueeksi vuonna 1990, ja Syvärinen valittiin puoluehallitukseen. Pian, vuonna 1992, 21-vuotiaasta nuoresta poliitikosta tehtiin puolueen varapuheenjohtaja.

– Joku voisi sanoa, että olen ollut tietynlaisena lapsitähtenä politiikassa, hän summaa.

Eduskuntaan Syvärinen valittiin vuonna 1999, mutta ensimmäisen kauden jälkeen eivät ovet graniittisten portaiden yläpäässä enää auenneetkaan, vaan hän jäi täpärästi rannalle Satakunnan vaalipiiristä. Neljästä vuodesta Arkadianmäellä jäi käteen toki kokemusta, mutta myös ihmissuhteita, jotka kantavat läpi elämän. Puoluepolitiikkaan Syvärinen ei kuitenkaan ole aikeissa palata.

– Sosiaalinen media on hämärtänyt työn ja vapaa-ajan rajaa sekä muuttanut politiikan luonnetta: todella kunnioitan heitä, jotka siellä jaksavat argumentoida ja pysyä rauhallisena.  Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on toki äärimmäisen mielenkiintoista ja tärkeää, ja nyt koenkin olevani juuri sellaisessa tehtävässä, jossa voin tehdä sitä mielekkäällä tavalla, hän valottaa. 

Liittoon kuuluminen ei ole enää itsestäänselvyys

Nykyiseen tehtäväänsä Syvärinen löysi perinteistä kautta: SAK:n edellinen varapuheenjohtaja Matti Huutola, niin ikään entinen vasemmistoliiton kansanedustaja, ilmoitti jäävänsä eläkkeelle, ja hänen jäljiltään avoimeksi jäänyt paikka pantiin hakuun. 

– En ollut ollut liittotoiminnassa aikaisemmin mukana, mutta kun kerrottiin, millaista ihmistä tehtävään haetaan, havaitsin täyttäväni kaikki kriteerit. Ilmoitin olevani käytettävissä, kävin läpi perinteisen työnhakuprosessin haastatteluineen päivineen, ja SAK:n edustajisto teki lopullisen valinnan, Syvärinen avaa.

– Ja hyvän valinnan tekivätkin!

Toimikautensa aikana uusi varapuheenjohtaja haluaa kantaa kortensa kekoon ammattiliittotoimintaa uhkaavien ongelmien ratkaisemiseksi. Näistä hän nostaa keskiöön pulman ammatillisen järjestäytymisen vaikuttavuuden ja laajuuden säilyttämisestä: Syvärisen mukaan on nimittäin niin, että monille nuorille ei ole enää itsestäänselvää, että töihin mennessä liitytään ammattiliittoon, eikä kaikilla välttämättä ole käsitystä liittojen tarjoamista eduista ja neuvonnasta.

– Pitää myös olla, että ihmiset kokevat liittojen jäsenyyden hyödylliseksi ja että liitot tulevat jatkossakin neuvottelemaan työehdoista. Tätäkin haastetaan nyt kovasti, mutta siitä on pidettävä kiinni, hän paaluttaa.

Laaja ja monipuolinen jäsenkunta on edellytys ammattiliittojen vaikutusvallan säilymiselle, sillä ammatillisen järjestäytymisen mahti piilee juuri joukkovoimassa. Moni ajattelee, että joukoksi järjestyminen antaa yksilöille työkalut vaikuttaa. Kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Vähän niin kuin armeijassa, eikö?
 
– Niin. Yksin pyydetään; yhdessä vaaditaan, Syvärinen aforisoi.

Keskeiseksi tulevaisuuden haasteeksi SAK:n uusi varapuheenjohtaja nostaa nuorten osallistamisen ammattiyhdistystoimintaan, jotteivät järjestöjen rivit harvenisi – sillä joukkovoimassa piilee valta.

“Vaikuttaminen ei ole peliä, jossa on voittajia ja häviäjiä”

Syvärisellä on myös suurisuuntaisempi tavoite: hän toivoo voivansa osaltaan edistää “dialogista keskustelukulttuuria”, jossa toisten maailmankuvaa, arvoja ja ajatuksia pysähdytään ymmärtämään.

– Elämänfilosofiani, jos niin voi sanoa, on, että kaikki yhteistyö niin politiikassa kuin muuallakin perustuu siihen, että yritämme aina ymmärtää toisiamme paremmin. Minulle ajatus siitä, että väitellään, väännetään ja pyritään voittamaan toiselta mahdollisimman paljon, on kovin vieras, hän pohtii.

Toisen kuunteleminen ja ymmärtäminen on Syvärisen mukaan elinehto päätöksenteolle, jossa saadaan aikaan kaikkia osapuolia tyydyttäviä ratkaisuja.

– Ajattelen niin, että dialoginen maailma, jossa ensin keskustelemme, tutustumme toisiimme ja ymmärrämme, miksi ihmiset ajattelevat kuten ajattelevat, auttaa tekemään parempia ja hyväksyttävämpiä ratkaisuja. Esimerkiksi oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo merkitsevät eri ihmisille eri asioita. Ne eivät välttämättä tarkoita, että kaikki pannaan tasan vaan pikemminkin, että tarjotaan kaikille tasavertaiset mahdollisuudet toteuttaa itseään, hän purkaa.

– Ihmisten täytyy kokea, että sopimukset solmitaan ymmärrettävästi. Tulisi parempia päätöksiä, jos kaikki ymmärtäisivät konkreettisesti, miksi ja millä perustein niitä tehdään. Ajattelen, että tällaista voisi tuoda ammattiyhdistysliikkeessä enemmänkin esille ja muistuttaa, että juuri tähän tarpeeseen me olemme syntyneet vastaamaan.

Yllättäviä kriisiajan toimijoita

Vuonna 1994 Syvärinen osallistui valtakunnalliselle maanpuolustuskurssille, jossa johtotehtävissä olevia suomalaisia perehdytetään yhteiskunnan toimintaan poikkeusoloissa. Syvärinen osallistui 133. kurssille; tänä keväänä käynnistyi kurssi 233, jonka avajaisissa hän tapasi omia kurssitovereitaan. Hän kokee kurssista jääneen käteen monenlaista.

– Kurssilla sai luotua verkostoja monenlaisiin ihmisiin, ja ylipäätään ymmärrys yhteiskunnasta karttui. Pääsin myös Utissa hyppäämään laskuvarjohypyn vaijerin varassa. Sitä taitoa ei tosin ole arkielämässä tarvinnut.

Niin, arkielämässä. Ovatko Puolustusvoimien ja Maanpuolustuskurssiyhdistyksen opit soveltamiskelpoisia ammatillisen keskusjärjestön varapuheenjohtajan arjessa? Onko maanpuolustuksen ja ammattiyhdistysliikkeen välillä ylipäätään mitään yhteyttä?

– Ammattiyhdistysliike puolustaa palkansaajien asemaa ja hyvinvointia, ja tämä maailmahan kuitenkin perustuu työlle. Siten mekin tavallaan pidämme toimintavalmiutta yllä. Osaltaan Puolustusvoimat myös kasvattaa varusmiehistä hyviä ihmisiä työmarkkinoille, vaikka se ei olekaan sen varsinainen tehtävä, Syvärinen erittelee.

– On valaisevaa nähdä, miten paljon enemmän toimijoita Suomen kriisiajan valmiuteen liittyy kuin Puolustusvoimat. Keskeisissä rooleissa on todella yllättäviä tahoja – sellaisiakin, joita ei olisi ikinä osannut odottaa.