Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Olohuoneidemme vartija

Rakas harrastus muuttui Satu Mustalahdelle työksi, kun hänestä viisi vuotta sitten tuli Sotilaskotiliiton ensimmäinen toiminnanjohtaja. Nyt hän kertoo Ruotuväelle, mikä motivoi käyttämään satoja tunteja vapaa-aikaa varusmiesten hyväksi ja minkälaisia tavoitteita hänellä ja Sotilaskotiliitolla on tulevaisuuden suhteen.

Sotilaskotiliiton toiminnanjohtaja Satu Mustalahti otti Ruotuväen vastaan Sotilaskotiliiton toimistolla Helsingin ydinkeskustassa. Perinteikkäällä toimistolla eivät Mustalahden mukaan päät yhteen kolise, sillä toiminnanjohtajan lisäksi palkattuun henkilökuntaan kuuluu järjestösihteeri. Varusmiehet otettiin toimistollakin tarjoiluineen lämpimästi vastaan. 

Kevään koronatilanteen jälkeen pakolliset etätyöt toimistolla ovat loppuneet. Mustalahti kertoo koronan opettaneen myös paljon.

– Oli terveellistä huomata, että pystyy tekemään ilman ongelmia etätöitä ja tulen jatkossa tekemään niitä enemmänkin, Mustalahti hehkuttaa.

Pyhtään Kaunissaaresta kotoisin oleva Mustalahti on pitkän linjan sotilaskotisisar. Hän toimi vapaaehtoisena järjestön toiminnassa 35 vuoden ajan, joista peräti yhdeksän vuotta liiton puheenjohtajana. Rakas harrastus vaihtui työksi, kun liiton organisaatiouudistuksen yhteydessä hänelle tarjottiin toiminnanjohtajan paikkaa, jolla hän onkin viihtynyt jo viiden vuoden ajan. 

Tarina Mustalahden päätymisestä sotilaskotitoimintaan on perinteinen, sillä hän päätyi toimintaan äitinsä kautta, joka toimi vapaaehtoistöissä sotilaskodissa. Kun äiti ei ehtinyt ajoittain omalle vuorolleen sotilaskotiin, oli Mustalahden häntä tuurattava.

– Menin, kun äiti pakotti. Sitten vähitellen tulikin itselle se ajatus, että tämähän on mukavaa. Edelleenkin monet hakeutuvat toimintaan mukaan läheistensä kautta. Tulisikin pohtia, miten voitaisiin innostaa ihmisiä mukaan muutenkin, Mustalahti aprikoi.

Tomera toiminnanjohtaja

Toiminnanjohtajan pesti ei ollut Mustalahdelle kuitenkaan itsestään selvä. Hän kertoo pohtineensa tehtävän vastaanottamista pitkään. Mieleen nousi kysymyksiä siitä, mitä tapahtuu, kun harrastus muuttuu työksi ja mitä sitä sitten harrastaisi. Työssään Mustalahti toimi projektipäällikkönä ja asiantuntijana tehden muun muassa elintarvikepuolen riskiarviointeja sekä toimien osana EU-projekteja elintarvikeketjun mikrobiologisiin riskeihin liittyen. 

– Olin unelmaduunissa myös edellisessä työpaikassani. Toki, jos on valmis tekemään tätä työtä ilman palkkaa ja sitten tästä vielä maksetaankin, niin onhan se mahtavaa.

Kysymykseen siitä, mahtaneeko toiminnanjohtajan tehtävä olla 57-vuotiaalle Mustalahdelle niin sanottu "eläkevirka", ei saada tyhjentävää vastausta. Ainakin toistaiseksi näyttää siltä, että Mustalahden pendelöinti Janakkalasta Helsingin keskustaan jatkuu vielä, sillä tavoitteita on saavuttamatta. 

– Tulevaisuuden suunnitelmia en vielä ole ehtinyt tarkemmin pohtimaan. Kaipaan myös entistäkin työtäni, mutta olen ollut tässä tehtävässä vielä aika vähän aikaa ja tekemistä vielä riittää. Järjestömaailmassa asiat etenevät hitaammin kuin yritysmaailmassa, joten jos haluaa saavuttaa jotakin, niin tulee olla aikeissaan pitkäjänteinen. 

Mitä toiminnanjohtajuus sitten oikein tarkoittaa? Työnkuva on monipuolinen sisältäen etenkin valmistelutyötä ja suunnittelutyötä. Toiminnanjohtaja kokoaa sekä hallitukselta että kentältä tulevia ideoita liiton toiminnan kehittämiseksi ja esittelee asioita liiton hallitukselle. Lisäksi pitää muistaa esimiehenä toimiminen, neuvottelut niin tavarantoimittajien, Puolustusvoimien kuin Rajavartiolaitoksenkin suuntaan, sekä kouluttajana toimiminen. Tärkeää on kulkea kentällä keräämässä tietoa.

– Aina kun toimitaan vapaaehtoisten kanssa, on muistettava, että käskeminen ei toimi. Pitää saada ihmiset innostumaan ja sitä kautta edistää asioita. Korvien ja silmien pitää olla tässä työssä paljon suurempia kuin suun ja pitää olla herkkä havaitsemaan asioita. Tässä työssä parasta on se, että omat arvot ja tekeminen kohtaavat.

Perinteikäs sotilaskoti osaa myös uudistua

Ennen toiminnanjohtajuutta Mustalahti toimi yhdeksän vuotta, eli maksimiajan, liiton puheenjohtajana. Mustalahti pitää itse kausien rajoittamista järkevänä.

– Vapaaehtoistyössä on todella helppoa sanoa ihmisiä tehtäviin valittaessa, että vanhat naamat jatkavat. Kierto toteutuu paremmin kuin kaudet ovat rajoitettuja. Ihmiset tulevat eri taustoista, eri puolilta Suomea eri yhdistyksistä sekä erilaisista ammatillisista näkökohdista ja he tuovat raikkautta ja uusia ideoita mukaan. Henkilökunnan tehtävänä on pitää yllä tietotaitoa sekä jatkumoa ja reflektoida sitä vapaaehtoisille.

Toiminnanjohtajan pesti on sotilaskotiliitossa ensimmäinen laatuaan. Organisaatiota uudistettiin niin, että palkatut työntekijät pystyisivät paremmin tukemaan puheenjohtajaa. Puheenjohtaja pitää järjestötoiminnan lankoja käsissään ja on hengenluoja, kun toiminnanjohtaja taas hoitaa operatiivista puolta toiminnasta. Onnistuneella työnjaolla mahdollistetaan puheenjohtajan vakanssin pysyminen vapaaehtoistoimena.

– Puheenjohtajan tehtävät vievät paljon aikaa, kun on samaan aikaan kokoaikatöissä. Laskin, että parhaimmillaan aikaa kului yli 700 tuntia vuodessa, että sain tehtävän hoidettua. Kyseessä oli pakollinen, järkevä ja toimiva uudistus, sillä näin saadaan rekrytoitua vapaaehtoisia puheenjohtajan tehtäviin, eikä tehtävänkuva muodostu liian rasittavaksi.

Sotilaskotitoiminnan perusajatus pitää Mustalahden mielestä pitää kirkkaana mielessä, eikä hän muuttaisi toiminnan ytimestä yhtään mitään: "emme ole kahvila tai liiketoimintaa vaan olemme sotilaskoti, painottaen kohtaa koti".

 

Liiton ydintehtävä muistettava

Sotilaskotitoiminta on Mustalahdelle erityinen juttu. Mustalahti on oppinut, että ei ole yhtä tapaa tehdä asioita hyvin, vaan pitää olla avoin ja antaa tilaa muidenkin tekemiselle. Samaan hyvään lopputulokseen voi päästä monella tavalla. Mikä sitten saa ihmisiä motivoitumaan ja käyttämään vapaa-aikaansa muiden hyväksi?

– Tekemisen meininki ja halu tehdä vapaaehtoistyötä yhdistää vapaaehtoisiamme. Tässä on se hyvä puoli, että näet konkreettisesti sen kohteen, jonka vuoksi teet töitä. Tapaamme tyytyväisiä asiakkaita ja on mukava tehdä toisia iloisiksi. Toiminnasta on lisäksi mahdollista löytää samanhenkisiä ystäviä.

Juuriaan ei pidä Mustalahden mukaan hävetä, vaan arvostaa. Sotilaskotityöllä on yli satavuotinen historia, josta pystyy ammentamaan. Uudistamista Mustalahti ei pidä itseisarvona.

– Joskus uudistetaan uudistamisen vuoksi. Vanhaa ei pidä romuttaa, jos se on hyvä. Monta kertaa historiassa tehdään asioita, jotka vaikuttavat hassuilta. Ne pitää ymmärtää kuitenkin historiallisessa viitekehyksessä. Usein häpeämme kansanakin omaa historiaamme, mutta asiat pitää pystyä ymmärtämään tässä ajassa ja pystyä puhumaan sekä oppimaan niistä.

Sotilaskotitoiminnan perusajatus pitääkin Mustalahden mielestä pitää kirkkaana mielessä, eikä hän muuttaisi toiminnan ytimestä yhtään mitään. 

– Pidetään perusajatuksemme mielessä kirkkaana: emme ole kahvila tai liiketoimintaa, vaan olemme sotilaskoti, painottaen kohtaa koti.

Tavoitteita toiminnanjohtajalla tästä huolimatta riittää. Hän haluaa lisätä yhteisöllisyyttä sotilaskotiyhdistysten välillä sekä lisätä yhteistyötä vapaaehtoisen maanpuolustuksen saralla toimivien järjestöjen kanssa. Mustalahti painottaa myös, että kumppaneihin, Puolustusvoimiin ja Rajavartiolaitokseen, mahdollisimmat hyvät ja luottamukselliset välit on säilytettävä. Yhteistyö on Mustalahden mukaan voimaa.

– Yhteistyöstä muiden järjestöjen kanssa voisimme saada molemminpuoleisia synergiaetuja. Kaikilla vapaaehtoisilla maanpuolustusjärjestöillä on oma ydintehtävänsä, mutta sen ulkopuolella toimintaa voitaisiin katsoa yhdessä. Esimerkiksi viestinnän puolella yhteistyö voisi olla hedelmällistä, sillä se ei ole yhteisöjemme ydintoiminta-alueella.

Korona pisti henkilökunnan lujille

Koronan vuoksi alkukeväästä tarvittiin nopeita ratkaisuja myös sotilaskotitoiminnassa. Joukko-osastojen ja sotilaskotiyhdistysten välillä tiedonkulku toimi toiminnanjohtajan mukaan hyvin ja ilmapiiri oli ratkaisujen hakeva. Isoa notkahdusta sotilaskotipalveluissa ei päässyt Mustalahden mukaan tapahtumaan.

– Piti löytää oikeat tavat sotilaskotipalvelujen tuottamiselle. Apuna ovat olleet sotilaskotiautot ja teltat tai ryhmittäin sotilaskoteihin meneminen. Asiakkaat eivät kadonneet, vaan päinvastoin asiakkaat ovat nyt pysyneet tiiviimmin varuskunta-alueella. Ydintehtävämme on varusmiehet, eikä korona vienyt sitä. Oleskelu sotilaskodissa katosi hetkeksi, mutta muuten palvelut ovat pyörineet. 

Korona on jopa lisännyt tarvetta sotilaskotitoiminnalle. Menekki kasvoi varusmiespainotteisissa toimipaikoissa, vaikka tuotevalikoimaa jouduttiinkin supistamaan. Oppilaitosten yhteydessä olevat sotilaskodit ja ne sotilaskodit, joissa oli suuri määrä henkilökuntakävijöitä puolestaan menettivät asiakkaita.

– Henkilökunta joutui lujemmalle, kuin olimme ajatelleetkaan. Vapaaehtoisemme eivät päässeet varuskuntiin, vaan vain palkatut työntekijät. Iso osa henkilökunnastamme on myös riskiryhmää ja heidät ohjeistettiin jäämään pois toiminnasta.

Juuri tulleen tiedon mukaan sotilaskodit alkavat nyt koronatilanteen hellittäessä taas laajemmin aukeamaan. Mustalahti odottaa jo "normaaliin" pääsemistä. Hän painottaa sitä, että sotilaskodin tulee olla olohuone varusmiehille, jossa voi viettää aikaa ja tavata läheisiään. Tämä tehtävä on jäänyt koronatilanteen vuoksi vähemmälle.

– Olemme hienosti toimineet poikkeusolo-organisaationa. Olen todella ylpeä henkilökunnastamme ja vapaaehtoisistamme ja koko organisaatiostamme, Mustalahti kiittelee.

Mustalahti kaipaa sotilaskotitoimintaan mukaan edelleen lisää nuoria. Tyytyväisenä otetaan myös vastaan miehiä, jotka ovatkin järjestön nopeimmin kasvava jäsenryhmä.

 

Tulevaisuuden tuulia

Perinteikäs sotilaskotitoiminta jatkaa tulevaisuuteen arvojaan ja perinteitään kunnioittaen. Haasteitakin on, joista Mustalahti mainitsee tietoisuuden ylläpitämisen. Liiton pitää pysyä mukana ja tietoisina asiakkaiden tarpeista, vaikka perustyö vakaata onkin. 

– Meidän tulee myös pitää tietoisuus toiminnasta yllä myös Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen suuntaan: emme ole kahvila, vaan olemme sotilaskoti. Kun teemme tilaratkaisuja, niin tilantarvekartoituksessa pitää muistaa, että olemme myös olohuone, eikä pidä pakata meitä vain kahvilaksi, Mustalahti painottaa.

Korona nosti esille myös sotilaskotiautojen tarpeen, kun suuri osa sotilaskodeista pysyi kiinni ja varusmiehet joutuivat "ulkoruokintaan". 

– Sotilaskotiautoja meillä on liian vähän. Ne ovat meille valtavia investointeja. Kun raha yritetään kerätä pienillä katteillamme, niin vähänkin pienemmille yhdistyksille tulee vaikeuksia tuollaisten investointien suhteen, Mustalahti harmittelee.

Mustalahti kaipaa toimintaan mukaan myös edelleen lisää nuoria. Tyytyväisenä otetaan myös vastaan miehiä, vaikka järjestö naisvaltainen onkin. Järjestön tarjoamien monipuolisten työtehtävien parissa on kuitenkin tilaa ja tarvetta kaiken ikäisille osaajille niin
miehille kuin naisillekin.