Minussa on ongelma, jokin virhe ohjelmoinnissa

Olin ala-asteella ja yläasteella keskinkertainen oppilas. Ala-asteella sain tukiopetusta kirjoittamisesta ja lukemisesta, yläasteella puolestaan vieraista kielistä. Pidin itseäni muita huonompana, jotenkin ala-arvoisena. Minulle tuli sellainen tunne, etten yksinkertaisesti opi samalla tavalla kuin muut. Sisälläni roihusi itseinho.

Lukion ensimmäisenä vuonna osallistuin kuitenkin koulumme auditoriossa lukihäiriön varalta järjestettäviin seulontatesteihin. Naureskelin muiden mukana testin turhuudelle. Uskoin sokeasti, että lukihäiriö olisi havaittu jo ala-asteella. Naureskelusta huolimatta tein testin niin hyvin kuin vain taisin. 

Yllätys olikin melkoinen, kun erityisopettaja kutsui minut lisätesteihin. Näihin testeihin kutsuttiin vain, jos epäiltiin olevan joitakin oppimisvaikeuksia. Lisätesteissä minun täytyi esimerkiksi lukea ja kirjoittaa mahdollisimman nopeasti. Vielä näiden uusien testien jälkeenkin uskoin olevani niin sanotusti "normaali". 

Lopulta lisätestit suorittanut erityisopettaja ilmoitti testien tulokset. Hän diagnosoi minulle keskivaikean lukivaikeuden. Ironisinta oli, että keskivaikeasta lukivaikeudesta huolimatta minulla oli peruskoulun päättötodistuksessa äidinkielestä yhdeksikkö. Myös lukion ensimmäiset äidinkielen kurssit olivat sujuneet kiitettävästi.  

Erityisopettaja ihmetteli samaa, mutta selitti lukivaikeuden voivan vaikuttaa minun kohdallani vahvemmin vieraiden kielten oppimiseen. Olen ollut vieraissa kielissä aina todella huono. Kieliopin oppiminen on täyttä tuskaa, ja sanojen oppimiseen menee vähintään neljä kertaa kauemmin kuin muilla.

Epäuskon jälkeen päällimmäiset tunteet olivat viha ja epäusko. Epäusko siitä, ettei lukihäiriötä oltu havaittu aikaisemmin. Olin vihainen, koska koin halveksineeni itseäni liian monta vuotta turhaan. Minua olisi voitu tukea ja auttaa jo aikaisemmin, jos asiaa vain olisi tutkittu. 

Erityisopettaja kuitenkin lohdutti minua sanomalla, ettei ymmärrä, miten olin pärjännyt äidinkielessä ja reaaliaineissa niin hyvin lukivaikeudesta huolimatta. Olinkin ilmeisesti jollain tasolla ylisuorittanut kyseisissä aineissa koko koulutaipaleeni ajan.

Lukiossa lukivaikeudesta kärsivä saa kokeisiin ja äidinkielen aineisiin enemmän aikaa kuin muut. Nämä lisäajat ovat käytössä tasoituksen vuoksi myös ylioppilaskirjoituksissa. Olen näistä tasoituksista ikuisesti kiitollinen, mutta toisaalta vieraiden kielten osalta vahinko oli ehtinyt tapahtua jo paljon aikaisemmin. Jäin jo ala-asteella englannissa niin pahasti jälkeen, että takamatkan kiriminen yläasteella ja lukiossa oli lähes mahdotonta. 

Takamatkalta nouseminen olisi ehkä muuten ollut mahdollista, mutta päätin yläasteella heittää hanskat tiskiin englannin suhteen. En siis yrittänyt edes oppia, koska ennakkoajatus oli, etten kuitenkaan opi. Itsetuntoni oli täysin riekaleina, sisälläni paloi helvetin liekki, ja epäonnistumisen epämukava tunne nakersi minua sisältäpäin kuin loinen. En halua kenenkään herkässä iässä olevan teinin kokevan enää koskaan samaa. Englannin osaamiseni oli yleinen vitsi, jolle kaikki nauroivat. 

★ ★ ★

Päätin lukivaikeudestani huolimatta hakea alokasjakson jälkeen toimittajaksi Ruotuväkeen, jonne ilokseni myös pääsin. Tiedostin heittäväni itseni suuren haasteen eteen, mutta päätin silti ottaa luodit vastaan. 

Itsetuntoni on ollut Ruotuväessä välillä pahasti koetuksella. Saatan oikolukea tekstini monta kertaa läpi, mutta en silti huomaa läheskään kaikkia virheitä. En siis yksinkertaisesti huomaa virheitä, vaan aivoni korjaavat tekstiä automaattisesti. Saatan siis kirjoittaa saana vaikka pitäisi kirjoittaa sana. Sitten kun oikoluen tekstiä, näen paperilla sanan kirjoitettuna oikein. 

Oman tarkistuksen jälkeen laitan tekstin luettavaksi kollegoille ja esimiehelle. He löytävät tekstistäni sellaisia virheitä, joiden olemassaolosta minulla ei ollut mitään tietoa. Vaikka tiedostan nykyään, että en voi asialle oikeastaan mitään, niin silti se sattuu joka kerta yhtä paljon. Tulee tunne, että olen täysin hyödytön roska. 

Ei olekaan ihme, että välillä päässäni soi oma versioni Apulannan biisistä Ravistettava ennen käyttöä. 

Minussa on ongelma
Jokin virhe ohjelmoinnissa
Puutteita osaamisessa
Korvaan tyhmyydellä

Nimet aiheuttavat minulle muiden lukihäiriöisten tapaan paljon ongelmia. Saatan lukea uuden sukunimen monta kertaa ennen kuin kirjoitan sen juttuun tai viestiin. Usein myös tarkistan nimen vielä kirjoittamisen jälkeen. Olen silti kirjoittanut haastateltavien nimiä useasti väärin. Olen saanut tästä monta kertaa palautetta kollegoiltani, mutta en ole ikinä ruvennut kauheasti selittelemään asiaa. Tiedostan, että se näyttää nololta, mutta en usein oikeasti voi sille yhtikäs mitään. 

Koen edelleen häpeää ja alemmuudentunnetta lukihäiriön takia, mutta läheisteni tuella olen oppinut myös hyväksymään itseäni koko ajan paremmin. Läheiset ovat myös jankanneet minulle, että saan olla ylpeä itsestäni. Keskivaikeasta lukihäiriöstä huolimatta kirjoitin hyvät paperit lukioista, joilla pääsin suoraan yliopistoon. Menestymiseni johtuu suurimmaksi osaksi kovasta työnteosta. Tein lukiossa todennäköisesti enemmän töitä kuin oikeastaan kukaan toinen. 

Saan olla tyytyväinen itseeni myös siitä syystä, että olen pärjännyt Ruotuväessä lukivaikeudesta huolimatta. Se hankaloittaa ja vaikeuttaa tekemistäni huomattavasti, mutta olen pyrkinyt taistelemaan todennäköisyyksiä vastaan. 

Tulen olemaan ikuisesti kiitollinen Ruotuväelle kaikesta siitä opista, jota olen varusmiespalveluksen aikana saanut. Olen oppinut paljon paremmaksi kirjoittajaksi ja kasvanut myös ehkä jollain tavalla ihmisenä, vaikka en sitä välttämättä osaa aina näyttää. 

Kiitänkin päätoimittajaa, uutispäällikköä, verkkouutispäällikköä ja kaikkia kollegoita tämän matkan mahdollistamisesta. Erityiskiitokset eräälle kotiutuneelle alikersantille, joka jaksoi tarkistaa tekstejäni ja antaa kannustavaa palautetta. 

Kaikille kohtalotovereille haluan toivottaa valtavasti voimia esimerkiksi syksyn ylioppilaskirjoituksiin ja muihin tilanteisiin, joita lukivaikeus hankaloittaa. Tee parhaasi, mutta älä tuomitse itseäsi, jos epäonnistut.