”Tämä on ollut aikamoista käsityötä” – merikartoilla tavoiteltiin valtaa Itämerellä

Merikartat olivat vuosisatoja äärimmäisen arvokkaita ja tarkkaan suojeltuja salaisuuksia, joita piiloteltiin viholliselta.

Suomi pyrkii nyt vahvistamaan asemaansa Itämerellä rakennuttamalla uusia sota-aluksia ja tukeutumalla liittolaisiinsa. Satoja vuosia sitten meriherruuteen pyrittiin merikartoilla. 

– 1500-luvulla hollantilaiset olivat ensimmäiset, jotka kiinnittivät Itämereen enemmän huomiota ja alkoivat liikkua täällä, kertoo John Nurmisen Säätiön julkaisu- ja kokoelmapäällikkö Maria Erkheikki.

Ensimmäiset hollantilaiset kartat olivat alkeellisia. Niistä puuttuivat esimerkiksi syvyysmerkinnät, eikä koko Itämerta pystytty kartoittamaan. Erkheikki kertoo, että Ruotsin valtakunta halusi suojella rannikkoaan ja Pohjanlahden tervamonopoliaan, minkä takia hollantilaiset kartat pysyivät puutteellisina pitkään.

Ensimmäiset tarkat ja kattavat kartat syvyysmerkintöjen kera tehtiin Ruotsissa vasta 1600-luvun lopulla, kun valtakunta nousi suurvallaksi.

– Kuitenkin hollantilaiset huseerasivat kartoituksen saralla seuraavillakin vuosisadoilla Itämerellä.

Itämeren kartoittaminen oli Erkheikin mukaan osa Euroopan suurvaltojen halua kartoittaa maailma ja löytää uusia kauppapaikkoja. Kartat olivat pitkään tarkkaan suojeltuja salaisuuksia, joita vaalittiin huolellisesti.

Kartoissa taidetta ja historiaa

Kartat olivat äärimmäisen arvokkaita esineitä, eikä pelkästään niiden antaman tiedon takia. 

Ruotsin 1600-luvun lopun kartat tehtiin painamalla muste paperille kuparilaatoilla, jotka taottiin käsin. Karttakirjan painamiseen ja taittamiseen pystyi Erkheikin mukaan mennä peräti kahdeksan henkilötyövuotta.

– Tämä on ollut aikamoista käsityötä, tieteen ja taiteen yhdistelmää.

Erkheikin mukaan kartoissa kuvattiin usein historiallisia tapahtumia, kuten sotia. Koristeellisissa kartusseissa eli kartan nimikylteissä oli piirrettynä esimerkiksi paikallista kansaa ja tyypillistä elinkeinoa edustavia hahmoja. Toisaalta viittaukset antiikin jumaliin olivat myös varsin yleisiä.

Kartoissa hyödynnettiin paljon eri tekniikoita, jotka auttoivat paikkojen tunnistuksessa. Niissä oli esimerkiksi kuvitettuja siluetteja maa-alueista sekä tietoa majakoista.

– Merikartat olivat hirveän tärkeitä laivastoille. Ne kertoivat, miten liikkua, mistä pystyy navigoimaan ja kuinka syvää on.

Kartoissa oli tavallisesti sotakuvauksia ajan taisteluista. Karttoihin merkittiin esimerkiksi merkittäviä taistelupaikkoja ja taistelujen vaiheita. 

Pietarin kaupunki muutti pelin

Suurvaltojen intressit Itämerellä olivat ensisijaisesti kaupallisia siihen asti, kunnes Venäjän mahti kasvoi. 

– Pietarin kaupungin perustaminen 1703 muutti Itämeren geopolitiikan aivan kertarysäyksellä.

Valtiot kamppailivat Itämerestä, sen saarista ja muista strategisista kohteista, jotta ne saisivat etulyöntiaseman muita maita vastaan.

Merenkulku ja kartoitus kehittyivät valtavasti 1700-luvun loppuun mennessä.

– Tieto kasvoi, ja tuli parempia välineitä. Tieteellisyys ylipäätänsä kartoitukseen ja meren mittaamiseen kehittyi. 

Valtiot tekivät vakoilukarttoja, jotta he saisivat edun kamppailussa Itämeren herruudesta. Kuva: Remu Shemeikka

Venäjällä tehtiin vakoilukarttoja Helsingistä ja muista tärkeistä Itämeren alueista. Ne olivat salaa tehtyjä karttoja ajalta, jolloin Ruotsi hallitsi Suomea. Tietoa kerättiin myös varastetuista kartoista.

Erkheikki kertoo, että merikartat olivat luonnollisesti erittäin tärkeitä sotimisen kannalta, sillä meritaistelut olivat merkittävä osa sodankäyntiä. Ilman karttoja merillä ei voinut kulkea turvallisesti.

Hän mainitsee esimerkkinä Kustaa III:n aikaiset Ruotsinsalmen meritaistelut Venäjää vastaan, jotka vauhdittivat valtataisteluja entisestään.

– Kun Itämerestä ja Suomenlahdesta tuli niin kuuma peruna sotilaallisesti ja strategisesti, myös britit kiinnostuivat Itämerestä.

Suurvaltojen sotien aalloissa

Brittiläiset julkaisivat ensimmäisen merkittävän kartastonsa Itämerestä vuonna 1809 nimeltä The Baltic Pilot. Kartoittamalla alueen britit halusivat lujittaa taloudellista ja strategista mahtiaan Itämerellä.

Siitä tulikin Krimin sodan sivunäyttämö vuosina 1854–56, kun britit ja ranskalaiset taistelivat Venäjää vastaan. Oolannin sodassa muun muassa Suomenlinnaa pommitettiin ankarasti. Sodan päätyttyä Ahvenanmaa demilitarisoitiin.

Itämerellä on monia strategisesti merkittäviä kohtia, joiden kartoittaminen ja hallitseminen oli elintärkeää. 
Strategisesti tärkeitä olivat etenkin Tanskan salmet Skagerrak ja Kattegat, jotka yhdistävät Itämeren Pohjanmereen. Salmien alue on vaativaa merenkulun kannalta, joten niiden tarkka kartoittaminen oli ratkaisevaa. 

Salmet olivat erityisen tärkeitä Britannialle ja muille Itämeren ulkopuolisille valtioille, joiden merivoimat joutuivat kulkemaan niiden läpi Itämerelle.

Muita merkittäviä kohteita olivat suuret saaret, kuten Gotlanti ja Ahvenanmaa. Ruotsi myös linnoitti merenkululle merkittävän Göteborgin poikkeuksellisen vahvasti.

Suursaari, josta on ollut karttoja jo 1400-luvulta lähtien, on ollut vuorotellen eri valtioiden hallinnassa sen merkittävän sijainnin vuoksi. Nykyään se on Venäjän hallinnassa. Nykyisin Venäjän epäillään ohjaavan sieltä GNSS-häirintää osana hybridivaikuttamista.

Erkheikki kertoo, että jo 1800-luvulla Itämeri oli kartoitettu hyvinkin tarkasti. Samoihin aikoihin kartat alkoivat yleistyä massoillekin teollisen vallankumouksen seurauksena.

Erkheikki korostaa, että historian tunteminen on tärkeää, jotta voimme ymmärtää nykyisyyttä. Vanhat kartat kertovat menneestä omalla ainutlaatuisella tavallaan.

Digitaaliseen näyttelyyn voi tutustua John Nurmisen Säätiön verkkosivuilla.