Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Maalitaulu kunniatehtävänä

Asepalvelusta suorittavat joutuvat tottumaan katseisiin ja kommentteihin kadulla. Myös maastopukuiset tulisi kohdata tavallisina ihmisinä.

Jo ensimmäisille lomille lähtiessä alokkaille painotetaan, mitä merkitsee M05-lomapuvun kantaminen varuskunnan ulkopuolella. Sotilailta vaaditaan kohteliaisuutta ja moitteetonta käytöstä; edustavathan he omaa joukko-osastoaan ja ennen kaikkea Puolustusvoimia. Vastuullisesta tehtävästä saa ja kuuluu olla ylpeä. 

Alokas saattaa nopeasti huomata herättävänsä paljon huomiota kulkiessaan kadulla kurkkusalaateissaan. Sama ilmiö on toki havaittavissa muillakin univormua kantavilla, jotka luontaisesti erottuvat ihmismassasta: Poliisit ovat katukuvassa takuuvarmoja katseenvangitsijoita. 

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että ihmiset lähestyvät matalalla kynnyksellä etenkin nuoria maanpuolustajia. Pyynnöt ylimääräisen savukkeen antamisesta ja kysymykset jäljellä olevien aamujen määrästä ovat tuttuja monelle varusmiehelle. Suhteellisen harmittoman kanssakäymisen lisäksi kohtaamisia on paljon ikävämpiäkin.

Omat kokemukseni sekä inttikavereideni tarinat lomamatkoilta ovat karua kuultavaa: huutelua, viheltelyä, lentosuukkoja, natsitervehdyksiä, fyysistä estelyäkin. Asepalvelusta suorittaville opetetaan, ettei asiattomuuksiin pidä kiinnittää huomiota tai niihin vastataan sotilaallisen asiallisesti.

Jos kohtaisin siviilivaatteissani samanlaista käytöstä, suhtautuisin tilanteisiin aivan eri tavalla. Pukiessani lomapuvun päälleni olen kuitenkin hyväksynyt väliaikaisesti menettäväni psyykkisen koskemattomuuteni, enkä osaa edes kyseenalaistaa sitä. Näihin kohtaamisiin on vain turtunut. Maastokuviot eivät tunnu suojaavan taistelijaa huudoilta. Päinvastoin, niiden myötä hänestä tulee vain helpompi maalitaulu.

Kaikki satunnaiset kohtaamiset eivät onneksi ole epämiellyttäviä. Minäkin olen saanut kannustuksia palveluksessa jaksamiseen bussia odottaessani, ja eräällä junamatkallani keskustelin yhdessä vierustoverini kanssa hyvän tovin varusmiespalveluksen nykytilanteesta. Jos vuosia, kenties vuosikymmeniä, sitten kotiutunut reserviläinen haluaa tietää jotain intin arjesta, uskon kaikkien olevan valmiita kertomaan siitä omien näkemystensä pohjalta.

Annankin pienen vinkin: asetu hetkeksi varusmiehen saappaisiin ja pohdi, haluaisitko itse kuunnella samoja asiattomuuksia säännöllisesti. Jos et huutelisi ajatuksiasi tuntemattomalle vastaantulijalle, ei sinun tarvitse tehdä sitä maastopukuisellekaan. Ollaan ihmisiä toisillemme.