Vieraskolumni: Kybervapaaehtoiset voivat vaikuttaa konfliktiin kaukaa etulinjasta – kybertoiminnan vaikutukset voivat ulottua kauas taistelukentältä
Kyberympäristössä osallistumisen tavat voivat olla moninaisia ja toiminnan seuraukset vaikeasti rajattavia. Ukrainan sota on tuonut esiin kybervapaaehtoistoiminnan merkityksen moderneissa konflikteissa.
Ukrainan sota on nostanut esiin kybervapaaehtoisten roolin osana modernia konfliktia. Kybertoimintaympäristön ajallinen ja maantieteellinen rajattomuus on mahdollistanut osallistumisen konfliktiin kaukana varsinaisesta etulinjasta.
Kynnys osallistua voi olla hyvinkin matala. Yksittäiset toimijat ovat voineet tarjota omien laitteidensa laskentakapasiteettia ulkoiseen käyttöön tai osallistua erilaisiin verkkohäirintäoperaatioihin jopa vain pelaamalla selainpohjaista peliä.
Mikäli henkilöllä on jo jonkin verran osaamista tai tahtotilaa oppia, hän on voinut liittyä kybervapaaehtoisryhmiin, jotka toteuttavat hyökkäyksellisiä tai puolustuksellisia kyberoperaatioita ja jakavat samalla keskenään tietotaitoa ja toimintatapoja.
Vaikka kybervapaaehtoisten operatiivista merkitystä on vaikea määritellä tarkasti, heidän panoksellaan on ollut vaikutusta yleiseen taistelutahtoon. Viesti siitä, että taisteluasi tukee kyberympäristössä vapaaehtoisten joukko ympäri maapalloa, on vahva.
Yksilön kannalta toimintaan osallistuminen on voinut tarjota lisäksi keinon auttaa tärkeäksi kokemassaan asiassa niillä tavoilla, jotka ovat tuntuneet itselle mielekkäimmiltä. Se on voinut myös antaa minäpystyvyyden, merkityksellisyyden ja hallinnan kokemuksia tilanteessa, jossa ahdistavien uutiskuvien keskellä on tuntenut itsensä avuttomaksi ja voimattomaksi muuttamaan tilannetta.
Kybervapaaehtoisuus ei kuitenkaan ole ongelmatonta, etenkään silloin, kun toiminta on paikallisviranomaisten näkökulmasta rikosoikeudellisesti rangaistavaa. Ristiriita oman moraalisesti oikeutetuksi koetun toiminnan ja ympäröivän yhteiskunnan oikeusjärjestyksen välillä voi aiheuttaa ahdistusta, taloudellisia menetyksiä ja pahimmillaan rikosseuraamuksia yksilölle.
Yli-innokas toiminta voi lisäksi rikkoa ihmisoikeuksia ja sodan oikeussääntöjä tai hankaloittaa käynnissä olevia rauhanneuvotteluja hallitsemattomilla kyberhyökkäyksillä, jotka eskaloivat vihollisuuksia yhä uudelleen.
Sodan aikanaan päättyessä riskinä on myös se, että osa kybervapaaehtoisista voi radikalisoitua, kokea katkeruutta rauhanneuvotteluiden lopputuloksesta ja jatkaa kyberhyökkäyksiä syyllisiksi kokemiaan tahoja kohtaan. Tästä on enää lyhyt matka ajautua syvemmälle rikolliselle polulle, jossa taloudellisen rikoshyödyn tavoittelu oikeutetaan itselle riistämällä rikosten kohteilta niiden uhrin asema – sillä perusteella, ettei heidän katsota estäneen maansa valtiojohdon sodanaikaista toimintaa.
Tutkin kybervapaaehtoisia yhdessä erikoistutkija Mari Ristolaisen ja varusmiestutkimusavustaja Elias Simojoen kanssa. Aihe kiinnostaa muuallakin. Elias esitteli tutkimuksen tuloksia kansainvälisessä tiedekonferenssissa Jyväskylässä ja hänen posterinsa valittiin konferenssin parhaaksi.
