Kiina kasvattaa voimaansa – jättiläinen kehittyy vauhdilla

Kiinan asevoimien kehitys on ollut vertaansa vailla. Samalla Taiwanin kysymyksen ratkaiseminen sotilaallisesti on entistä realistisempi vaihtoehto.

Henkilöstömäärän perusteella Kiinan asevoimat on aina ollut maailman suurimpia. Viime vuosikymmeninä ne ovat muuttuneet myös laadullisesti maailmanluokan joukoiksi suurten modernisointihankkeiden myötä.

Maanpuolustuskorkeakoulun tutkijoiden Matti Purasen ja Sasu Katajamäen mukaan kehitystä ja kasvua on näkynyt kaikissa puolustushaaroissa. Erityisinä painopistealueina ovat kuitenkin olleet meri- ja ilmasotakyvyt.

– Kiinan merivoimilla on nyt maailman eturivin ohjushävittäjiä, kymmeniä ydin- ja dieselkäyttöisiä hyökkäyssukellusveneitä ja kolme lentotukialusta. Kokonaisuudessaan laivasto on alusten määrän perusteella maailman suurin, Puranen kertoo.

Meret ja ilmatilat haltuun

Vaikka Kiinan merivoimien kasvu ja kehitys on ollut massiivista, strategisesti merkittävimmissä aluksissa se ei vielä ole johtava valtio.

– Jos verrataan Yhdysvaltoihin, lentotukialuksissa ja sukellusveneissä amerikkalaisilla on selvä johtoasema, Katajamäki sanoo.

Yhdysvaltojen kaikki lentotukialukset ovat ydinkäyttöisiä, kun taas kiinalaisilla ne ovat dieselkäyttöisiä. Lisäksi Yhdysvalloilla on 11 alusta verrattuna Kiinan kolmeen.

– Dieselkäyttöisillä aluksilla vauhti ja toimintakyky rajoittuvat muiden alusten tarpeisiin. Neljäs lentotukialus on mahdollisesti ydinkäyttöinen, eli se alkaisi olla teknologisesti lähellä amerikkalaisia aluksia, mutta ei sekään mikään jumalan ase ole, Puranen sanoo.

Sukellusveneetkin ovat yhdysvaltalaisilla ydinkäyttöisiä, mikä antaa heille merkittävän operatiivisen edun.

– Suurin osa kiinalaisista sukellusveneistä on dieselkäyttöisiä, eli niiden pitää aina välillä nousta pintaan, mikä rajoittaa ne lähialueiden operaatioihin. Siinä mielessä Kiina koko ajan yrittää ottaa kiinni Yhdysvaltojen etumatkan, Katajamäki selittää.

Etumatkan kiinni kurominen ei ole mahdotonta, sillä Kiinan telakkateollisuus on täysin omassa sarjassaan.

– Kiinassa tuotetaan noin 60 prosenttia kaikista maailman laivoista tällä hetkellä. Yhdysvallat kokonaisuudessaan saattaa tuottaa saman verran aluksia kuin yksittäinen kiinalainen telakka, joten heillä ei ole pienintäkään toivoa kilpailla Kiinan kanssa, Puranen toteaa.

Kiinan sotateollisuus on tullut myös hyvin omavaraiseksi. Esimerkiksi viime marraskuussa käyttöönotettu uusin lentotukialus Fujian on Kiinassa suunniteltu ja tuotettu, kun taas molemmat vanhemmat lentotukialukset ovat modifioituja versioita neuvostoperäisestä Kuznetsov-luokasta.

Omavaraisuuden kasvu on mahdollistanut lentokoneiden, kuten esimerkiksi Chengdu J-20 ja Shenyang J-35 -hävittäjien, itsenäisen tuotannon. Kiina pystyy tuottamaan täysin kotimaisia lentotukialusryhmiä.

– Aiemmin he lainasivat kalustoa Venäjältä. Kymmenen viime vuoden aikana Kiina on  suunnitellut omat hävittäjänsä ja tehnyt omat moottorinsa. Nyt he kehittävät omaa kuudennen sukupolven hävittäjää, Katajamäki kertoo.

Maavoimien muuttuva rooli

Tutkijoiden mukaan Kiinan maavoimat on myös kehittynyt merkittävästi, vaikka sen rooli ei ole enää yhtä suuri kuin esimerkiksi kylmän sodan aikana.

– Viimeiset 20 vuotta fokusta on vähennetty maavoimista ja resursseja annettu enemmän muille aloille, kuten aika rankalla kädellä modernisoiduille merivoimille, Katajamäki kuvailee.

Maavoimien rooli on osittain muuttunut Pekingin katseen kohdistuessa enemmän itärannikolle.

– Maavoimien merkitys on hiipunut siinä mielessä, että nykyinen uhkakuva on merellä ja ilmassa käytävä sota Taiwanista. Mutta sielläkin, jos mennään maihinnousu- ja miehitysoperaatioon, maavoimat olisi keskeisessä roolissa, Puranen kommentoi.
Kiinan maavoimien modernisointi on strategisen tilanteen takia keskittynyt pitkälti kykyyn toimia merivoimien ja ilmavoimien kanssa.

– Fokusta on pistetty Combined Arms -tyyliseen yhteisharjoitteluun muiden puolustushaarojen kanssa, eikä enää pelkästään siihen, että on hirveä massa-armeija ja valtava tykistö, Katajamäki arvioi.

– Kiina on kehittänyt maihinnousuoperaatioihin koulutettuja prikaateja maavoimien alaisuuteen. Ne on varustettu esimerkiksi maihinnousuvaunuilla, mikä kuvastaa hyvin nykyistä uhkakuvaa.

Maavoimien perinteistä roolia sisämaassa ei ole syytä vähätellä, vaikka se onkin vähentynyt.

– Kiina on iso maa, ja sillä on monta tuhatta kilometriä maarajaa. Esimerkiksi Intian kanssa on jatkuvasti latentti konfliktin uhka, Puranen selittää.

– Venäjän kanssa tilanne on nyt aika vakaa, mutta ei Kiina voi siihenkään pitkässä juoksussa luottaa. Ei tarvitse mennä kuin 80-luvulle, kun uhkakuva oli Venäjä, ja maiden välille saattaa jossain vaiheessa taas tulla jännitteitä, hän toteaa.

Valtatasapaino kallistuu

Asevoimien modernisointi on merkittävästi kasvattanut Kiinan toimintakykyä mahdollisessa konfliktissa Taiwanin kanssa. Maa-, meri- ja ilmavoimien kehityksen lisäksi tärkeä tekijä on Kiinan ohjusjoukot, jotka muodostavat oman puolustushaaransa.

– Merkittävä suorituskyky, jolla Kiina pyrkii estämään Yhdysvaltoja tulemasta mukaan Taiwanista mahdollisesti käytävään konfliktiin, ovat risteily- ja ballistiset ohjukset. Niiden määrä ja teknologinen kehitystaso ovat nousseet todella nopeasti. Tietyissä ohjustyypeissä Kiina on suorastaan maailman kärkeä, Puranen kertoo.

Ydinpelotteen rooli Yhdysvaltojen pitämiseksi loitolla on myös huomioitava. Purasen mukaan Kiinan ydinkärkien määrä on kasvanut kahdestasadasta noin kuuteensataan viimeisen viiden vuoden aikana.

Puranen nostaa esille logistiikan ja maantieteen ratkaisevina tekijöinä, jotka antavat Kiinalle yliotteen, jos se joutuu vastakkain Yhdysvaltojen kanssa.

– Jos vastassa on Yhdysvallat, kiinalaisilla joukoilla on mahtava kotikenttäetu, koska he voivat konfliktin aikana asettua takaisin mantereelle tankkaamaan ja virkistäytymään. Amerikkalaisilla on taas noin kymmentuhannen kilometrin matka länsirannikolta, eli logistinen huolto on heille todella paljon vaivalloisempaa, hän vertaa.

Tutkijat kuitenkin huomioivat, että vaikka mahdollisessa konfliktissa Taiwanin kanssa Kiinalla olisi etumatkaa verrattuna Yhdysvaltoihin, konflikti on erittäin epätodennäköinen lyhyellä aikavälillä.

Tammikuussa tapahtunut puhdistus, joka poisti kenraali Zhang Youxian Keskussotilaskomiteasta, tekee operaation järjestämisestä hankalaa. Puranen pitää konfliktin alkua tänä tai ensi vuonna erittäin epätodennäköisenä myös siitä syystä, että vuosi 2027 on Kiinan kommunistisen puolueen puoluekokousvuosi.

– Tyypillisesti puoluekokoukset ovat tarkoittaneet sitä, että hallinto haluaa pitää matalaa profiilia ja stabilisoida sisäistä tilannetta. Olisi tosi outoa, jos he käynnistäisivät massiivista offensiivia ennen kokousta.