Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Kesäisiä mietteitä

Kelien vihdoin lämmetessä ja kesän lähestyessä olen alkanut miettimään valintojani varusmiespalveluksen suhteen. Kesäkuussa kotiutuvien tovereiden puhuessa suunnitelmistaan tulevalle kesälomalle alkaa ajatus kesän viettämisestä armeijan vihreissä hieman ahdistamaan.

Suunnittelin alunperin aloittavani palvelukseni saapumiserässä 2/22, mutta muut suunnitelmat tulivat tielle ja päätin siirtää sitä eteenpäin puolella vuodella. Karjalan prikaatiin tammikuun alussa saavuttuani hyytävissä keleissä seisoskeleminen sai minut kyseenalaistamaan valintojani. 

Kylmässä värjötellessäni alikersanttien, vanhan saapumiserän ja muiden tuttujen mainitsema ajatus alkoi kuitenkin pyörimään jatkuvasti päässäni: "Teillä tämä menee vain jatkuvasti helpompaan päin". Aluksi en pitänyt sanontaa muuna kuin huonona yrityksenä motivoida. Mitä kesällä palveluksen aloittaneet voivat muka tietää alokaskauden viettämisestä pakkasella?

Ajan kuluessa ja sään lämmetessä olen voinut todeta, että näin siinä on tosiaankin käynyt. Alkuviikkojen kovat pakkaset eivät lopulta kestäneet pitkään ja ajan viettämisestä armeijan leivissä alkoi tulla ihan miellyttävää. Lämpötilan kääntyessä lähiaikoina reilusti plussan puolelle ei ole enää paljoa painanut esimerkiksi seisoskella ulkona kolmirivissä vähän pidempäänkin.

Sään lisäksi mielessä on ollut jatkuvasti tuleva kesä ja sen viettäminen palveluksessa. Ensimmäisenä päivänä varuskunnan porteista sisään astuessani olin päättänyt jo, etten aio viettää armeijassa 165 aamua pidempään. Huolta kesäloman väliin jäämisestä ei siis ollut päässäni lainkaan.

Ajatukset kuitenkin muuttuivat, kun tajusin, että puolen vuoden palvelustehtävien sijaan erityistehtävissä palveleminen omalla alallani vaikutti paljon mieluisemmalta. Kaikissa erityistehtävissä palvelusaika on kuitenkin vähintään 255 päivää, mikä kuulosti aluksi pelottavalta ajatukselta. Päätin siitä huolimatta laittaa hakemuksen menemään.

Tilanne päätyikin siihen, että palvelukseni jatkuu syyskuuhun asti, mikä tarkoittaa tutun ja turvallisen kesäloman jäämistä väliin. Olen kuitenkin onnistunut löytämään hetkittäisen ahdingon keskeltä useita hyviä puolia ja tullut lopputulokseen, että kyseessä ei ollut mikään huono valinta.

Ensinnäkin erityistehtävissä aloittamisen jälkeen olen huomannut, että suunnittelemani puolen vuoden tehtävät eivät olisi sopineet itselleni ollenkaan. Kannustan siis muitakin hakemaan ehdottomasti mieluisimpaan ja sopivimpaan tehtävään, vaikka ajatus puolta vuotta pidemmästä palveluksesta pelottaisi.

Lisäksi alokaskaudella mietteissä ollut sanonta muistuu edelleen välillä kesää miettiessä mieleen. Kesällä intissä on varmasti paljon mukavampaa kuin ajan viettäminen talven läpi jäätyessä. Lisäksi vapaita on kesälläkin ja lomia on mahdollista anoa, minkä takia lämpimästä kelistä nauttiminen onnistuu siviilielämänkin puolella.