Hymyä huuleen!

Kuten moni on varmasti kuullut, maanpuolustus on vakava asia eikä sillä sovi pelleillä. Tunnetusti myös sotilaan naama on kivestä eikä muodossa naureta. Nämä perusasiat tuntien on vaikea mieltää asepalvelusta erityisen hauskaksi ympäristöksi. 

Huumori kukkii kuitenkin karuimmissakin notkoissa, eikä intti ole mikään poikkeus. Olen melko varma, että useimmat varusveijareiden tuvat ja kantahenkilökunnan taukoluolat ympäri Suomen täyttyvät ainakin joskus naurunremakasta. Vitsiaineista voi repiä mitä arkisemmistakin aiheista kuten säästä tai vaikkapa pieleen menneistä sulkeisista.  

Intissä – aivan kuten elämässä muutenkin – onkin tärkeää pitää sopiva määrä hauskaa, muuten meno alkaa maistumaan puulta. Poteron kaivaminen routaiseen maahan tai kelan vetäminen kaatosateessa voi saada särmimmän soturinkin repimään pelihousunsa, jos kaikkeen suhtautuu liian vakavasti. 

Itse suosittelen tällaisiin tilanteisiin tervettä huumorimieltä ja vaikka saappaissa hölskyvä vesi ei välttämättä naurattaisi hetkessä, voi siitä myöhemmin saada hyvää jutunjuurta. Liian hauskaa ei kuitenkaan pidä olla ja järki on hyvä olla mukana, ettei palvelusturvallisuus vaarannu. 

Huulenheiton yhdistävä voima voi saada tulehtuneetkin välit lämpenemään kuin kylmän kamiinan. Intti on sekametelisoppa koko ikäluokasta, eikä tupalaisilla ole välttämättä mitään yhteistä palveluspaikan lisäksi. Oikeaan aikaan toimitettu ja yleisöä viihdyttävä vitsi on kuin liima, joka tekee ihmeitä hajanaiselle yhteishengelle. Arvostan myös varusmiesjohtajia ja erityisesti kouluttajia, jotka osaavat keventää tunnelmaa letkautuksillaan. Palveluksessa on paljon mukavampaa, kun kylmien tosiasioiden mausteeksi saa hersyvää huumoria. 

Mille sitten saa nauraa, vai saako nykyään edes nauraa enää millekään? Monien, erityisesti vanhempien sukupolvien mielestä nykyisin ollaan liian herkkähipiäisiä huumorin suhteen. Mediassa käydään paljon keskustelua hyväksyttävistä naurunaiheista ja ne ovatkin muuttuneet nopeasti. Vähemmistöille, maahanmuuttajille tai naisille naureskelu ei ole enää hyväksyttävää eikä toisten kustannuksella naureskelukaan paranna yhteishenkeä. 

Mielestäni tärkeintä on vitsailla kuuluisissa hyvän maun rajoissa. Terminä se on hyvin häilyvä ja vaikeasti määriteltävä, juttujen hauskuus riippuu aina kuulijasta. Siksi huumori onkin taistelijoiden taitolaji, aivan kuten telamiinan kaivaminen tai aseen purkaminenkin. Taitava humoristi osaa tarttua osaa kääntää ankeankin aiheen hymyiksi aiheuttamatta tarpeetonta mielipahaa toisille.