Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Kuvat: Jan Heikkilä

Jääkärien paluujuhlan paraatijoukot marssivat Vaasan keskustassa.

Tuhatlukuinen joukko marssi Vaasanpuistikolla jääkärien jalanjäljissä

Joonas Niemi

Sata vuotta sitten jääkärit marssivat Vaasan torilla esiintyen ylipäällikölleen kenraali Mannerheimille. Paluu Suomeen oli jääkärien toiveiden täyttymys. Jääkärien kotiinpaluuta muistettiin "Vaasan superviikonloppuna" suurenmoisella yli tuhathenkisellä paraatilla.

"Superviikonloppuna" 23.–25. helmikuuta jääkärien kotiinpaluun 100-vuotisjuhlaa on vietetty Vaasassa juhlavissa tunnelmissa. Lauantaina jääkärien paluuta muisteltiin yli tuhat henkilöä käsittävällä paraatikatselmuksella Vaasanpuistikolla. Paraatijoukot vastaanotti maavoimien komentaja, kenraalimajuri Petri Hulkko. Paraatijoukkoja komensi Porin prikaatin komentaja, eversti Rami Saari.

Paraatissa näkyi myös vuoden 1918 univormuja.

Paraatikatselmukseen osallistui joukkoja laajalti ympäri Suomea eri maavoimien yksiköistä. Hämeen panssaripataljoonan, Panssariprikaatin 1. joukkue oli pukeutunut vuoden 1918 univormuihin. Maavoimat ja merivoimat olivat myös edustettuina paraatissa. Ulkomaista väriä paraatiin toi puolustusministeri Jussi Niinistön Saksasta kutsuma Saksan kaartin pataljoona, Wachbataillon. Iltapäivällä järjestettiin tapahtuman pääjuhla kutsuvieraille, jossa juhlapuheen piti puolustusvoimain komentaja, kenraali Jarmo Lindberg.

Perjantaina kansainvälisen juhlaseminaarin merkeissä pohdittiin vuoden 1918 alun sotilaspoliittista tilannetta Itämeren piirissä. Päivä jatkui Saksan asevoimien keskussoittokunnan esiintymisellä Vaasan kirkossa. Saksalaisen soittokunnan esittämänä kuultiin muun muassa Jean Sibeliuksen Jääkärien marssi sekä Finlandia. Puolustusvoimien kalustoesittely järjestettiin Vanhalla kasarmialueella. Sunnuntaina juhla jatkuu yleisölle avoimessa jumalanpalveluksessa.

Paraatimarssia tahdittivat soittokunnat.

Jääkäriliikkeen katsotaan saaneen alkunsa 20. marraskuuta 1914, jolloin aktivistipiirit pitivät salaisen niin kutsutun "Kassahuoneen kokouksen" Helsingissä Ostrobotnialla. Kokouksessa päätettiin lähettää suomalainen valtuuskunta Tukholmaan selvittämään sotilaskoulutusmahdollisuuksia Venäjän silloisessa vihollismaassa Saksassa. Saksa hyväksyi ehdotuksen ja jääkäriliike oli syntynyt. Noin 1900 vapaaehtoisesta suomalaisesta muodostettiin Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27, joka otti osaa I maailmansodan taisteluihin Saksan itärintamalla Venäjää vastaan.

Paluu Suomeen oli jääkärien pitkäaikaisten toiveiden täyttymys – jääkärit pääsivät lunastamaan tehtävänsä Suomen itsenäisyyden varmistamisessa. Jääkärien pääjoukon, noin 950 miehen matka Saksasta Suomeen alkoi 14.2. Liepajan satamasta; samasta Liepajasta, jossa jääkärit olivat vannoneet valansa senaatille edellisenä päivänä. Matkustajalaiva Arcturus kuljetti Suomeen mukanaan 854 jääkäriä. Loput 96 jääkäriä sijoitettiin hiililastissa olleeseen rahtilaiva Castoriin. Pääjoukko saapui perille 25.2.1918. Jo seuraavana päivänä jääkäripataljoona esiintyi ylipäällikölleen kenraali Carl Gustaf Emil Mannerheimille Vaasan torilla. Paraatin jälkeen jääkärit hajaantuivat uusiin tehtäviinsä hallituksen joukkoihin valkoisen Suomen alueella kouluttajiksi ja johtajiksi.

– Saksassa jääkärit olivat omaksuneet sen, että sotilaan työhön kuuluu käskyjen noudattaminen. Tätä sotilaaseen rakennettua perushyvettä he noudattivat taipuessaan Mannerheimin vaatimukseen siitä, etteivät jääkärit toimisi sodassa yhtenä joukkona, vaan heidät sijoitettaisiin sodassa mahdollisimman useiden yksiköiden ja joukko-osastojen johtajiksi, kertoi puolustusvoimain komentaja, kenraali Lindberg.

Sota päättyi 1918, mutta jääkärien rooli itsenäisen Suomen puolustusvoimien kehittäjinä jatkui vielä vuosikymmenten ajan. Vielä talvisodan sytyttyäkin jääkärit kantoivat suurta vastuuta Suomen puolustuksesta. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ylipäällikkö Mannerheimin lähimmät miehet Mikkelin päämajassa sekä rintamajohto Kannaksen armeijassa, armeijakunnissa ja divisioonissa olivat jääkäreitä.

– Upseerikunta oli sodan päättymisen jälkeen osaamisen lähtökohdiltaan kovin sekalaista joukkoa, mutta hieman yli tuhannen palveluksessa olleen aktiiviupseerin joukosta lähes puolet olivat jääkäriupseereita. Toinen puolisko muodostui aiemmin Venäjällä koulutuksensa saaneista upseereista ja sisällissodan aikana lyhyitä upseerikursseja käyneistä upseereista. Tässä oli se pieni joukko, jonka harteilla kansakuntamme puolustuksen kehittäminen itsenäisyyden aamunkoitossa lepäsi, Lindberg totesi.

Valtioneuvoston tervehdyksen Jääkärien kotiinpaluun 100-vuotisjuhlaan toi puolustusministeri Niinistö. Saksan tervehdyksen pääjuhlassa lausui valtiosihteeri Ralf Brauksiepe. Jääkärien 100-vuotismuistojuhlallisuuksista vastasivat Vaasan kaupunki, Jääkäripataljoona 27:n Perinneyhdistys sekä puolustusvoimat. Jääkäriseminaarin ohjelmasta huolen piti puolestaan Kauhavan kaupunki ja Jääkärisäätiö.