Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Kuva: Kristian Wallin, Grafiikka: Sakari Saukkonen

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö vahvisti lain puolustusvoimien uudesta kolmannesta päätehtävästä presidentin esittelyssä 28. kesäkuuta.

Puolustusvoimien uusi päätehtävä vaatii parempaa valmiutta

Lainmuutoksen myötä Suomi kykenee reagoimaan äkillisiin muutoksiin turvallisuusympäristössä aiempaa paremmin, operatiivisen osaston apulaisosastopäällikkö, eversti Kari Kaakinen toteaa.

Puolustusvoimien uusi kolmas päätehtävä kansainvälisen avun antamisesta ja vastaanottamisesta tuli voimaan 1. heinäkuuta 2017. Yhtenä tavoitteena on tehdä mahdolliseksi Euroopan unionin avunantoa ja solidaarisuutta koskevien lausekkeiden toteuttaminen. Niihin on sitouduttu jo Lissabonin sopimuksessa 2009. Mikään laissa ei kuitenkaan sulje pois sen käyttämistä myös Euroopan unionin ulkopuolisten maiden kanssa, jos näin päätettäisiin.

Puolustusvoimilla on nyt neljä lakisääteistä päätehtävää: Suomen sotilaallinen puolustaminen, muiden viranomaisten tukeminen, kansainvälisen avun antaminen ja vastaanottaminen sekä osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan.

Puolustusvoimien asessorin Tuija Sundbergin mukaan uuden lainsäädännön tultua voimaan mahdollisuudet avun antamiseen ja vastaanottamiseen monipuolistuivat ja monet aiemmat rajaukset poistuivat.

Aiemmassa laissa puolustusvoimat on pystynyt antamaan apua vain toisen Suomen viranomaisen tukena, ja apu on voinut olla vain kalustoa, materiaalia tai asiantuntija-apua.

– Avun antamisessa ei saanut myöskään käyttää voimakeinoja, Sundberg toteaa.

Uusi lainsäädäntö avaa uusia mahdollisuuksia ja vastaa viime vuosien haasteisiin. Suomi voi nyt esimerkiksi tehdä aluevalvontayhteistyötä toisen valtion kanssa, minkä ajankohtaisuus nousi esille vuonna 2014 Ruotsin sukellusvene-etsintöjen yhteydessä. Vielä polttavammaksi lakimuutokset tulivat vuonna 2015 Pariisin terrori-iskuihin liittyen.

Ranskan esittämään avunpyyntöön ei lainsäädännön puitteissa voitu vastata suoraan joukkoja lähettämällä Ranskaan. Suomi lähetti Libanoniin Unifil-operaatioon 170-miehisen joukon vapauttaakseen ranskalaisen yksikön kotimaan palvelukseen.

Uuden lainsäädännön myötä toimiminen tällaisissä tilanteissa mahdollistuu. Avun muotoja ei ole rajattu, mutta apu pitää toteuttaa ottaen huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan päämäärät ja periaatteet sekä muut kansainvälisen oikeuden säännöt. Sundbergin mukaan avun antaminen tai vastaanottaminen voi jatkossa sisältää myös tilanteita, joihin sisältyy merkittäviä sotilaallisia voimavaroja tai voimakeinojen käyttöä.

– Tilanteita koskeva päätöksentekomenettely kuitenkin on erittäin tarkasti säännelty. Siihen on kytketty kaikki ylimmät valtioelimet, Sundberg jatkaa.

Uusi kansainvälistä apua koskeva tehtävä vaatii puolustusvoimilta aiempaa parempaa valmiutta nopeaan reagointiin.

 

Vaikka paljon puhutaan avun antamisesta, laki toimii vastavuoroisesti, ja määrittää myös, miten Suomessa apua tuova joukko voi toimia.

Eversti Kari Kaakisen mukaan lain tultua voimaan puolustusvoimien tehtävänä on luoda valmius eritasoisten tehtävien mahdollistamiseen tietyillä vasteajoilla. Jokaisen avunpyynnön osalta valmisteluvaiheessa arvioitaisiin niitä suorituskykyjä, joita pystyttäisiin tarjoamaan.

– Tulee olla valmiita suorituskykypaketteja tarjottavaksi kuten miinalaiva, hävittäjä tai jääkäripataljoona. Nämä on samanlaisia, mitä on aikaisemmin tarjottu Yhdistyneille kansakunnille, Natolle ja Euroopan unionille, Kaakinen sanoo.

Nopean toiminnan mahdollistaminen onkin tämän hetkisessä turvallisuusympäristössä tärkeä kysymys. Käytännön tilanteissa on pohdittava kysymys käytetäänkö avunantolauseketta vai kriisinhallintalakia.

Avun antamiseen ja vastaanottamiseen, liittyy Kaakisen mukaan keskeisesti kysymys toiminnan sujuvuudesta. Osaltaan laki poistaa muodollisen esteen eri maiden puolustusvoimallisten järjestelmien yhteensovittamisesta. Mitä monimutkaisempia, haasteellisempia tai kehittyneempiä järjestelmät ovat, sitä enemmän on rajapintoja, joiden pitäisi olla kunnossa, jotta asia voidaan hoitaa tehokkaasti ja turvallisesti.

– Koskaan ei saavuteta sellaista tilannetta, että edes läheisimpien kumppaneiden kanssa olisi samanlaiset järjestelmät. Siinä tullaankin siihen kysymykseen, keneltä me sitä apua oikeasti haluaisimme pyytää ja kenelle me sitä oikeasti annamme, Kaakinen toteaa.

 

Uusi laki koskee puolustusvoimien palkattua henkilöstöä. Mikäli avunantoa tarvittaisiin, laki velvoittaisi siihen. Kaakisen mukaan puolustusvoimat lähtee siitä, että kansainvälinen toiminta perustuisi vapaaehtoisuuteen samalla tavalla kuin tähänkin asti. Esimerkiksi jotkin asejärjestelmät saattavat nojata yksittäisten henkilöiden osaamiseen, jolloin tilanne on toinen. Kaakinen kuitenkin uskoo näihin tehtäviin valittujen henkilöiden olevan joka tapauksessa käytettävissä kaikissa tapauksissa.