Palvelus laskuvarjo selässä

”Ensimmäinen hyppykerta on kaikilla jännittävä. Pitää katsoa, kun kaveri vieressä hyppää, ja uskaltautua menemään itse mukana.”

Upseerioppilas Eero Jalli / laskuvarjojääkärikomppania, Utin jääkärirykmentti / laskuvarjojääkäri / TJ90

 

"Olen vasta laskuvarjojääkärin taimi, eli en ole vielä valmistunut laskuvarjojääkäriksi. Kuulin hyvää juttua tästä koulutuksesta, ja ajattelin, että kuitenkin täytyy yksi vuosi käyttää inttiin, niin tekee sen jotenkin kokemusrikkaammalla tavalla. Kun hain, niin vähän jännitti miten pääsykokeet menevät, mutta jälkeenpäin mietittynä ainakin fyysiset testit menivät rutiinilla läpi.

 

Tavallinen päivä intissä alkaa kello kuuden herätyksellä, jos olemme kasarmilla. Herätyksen jälkeen on heti aamulenkki ja aamupala. Kahdeksan aikoihin alkaa palvelus, sitten on lounas ja iltapäivällä taas uusi palvelus. Meillä on aika usein vapaa-aikaa kasarmilla iltaisin. Kasarmielämä maistuu, vaikka päivisin vedetäänkin täysillä hommia.

 

Ensimmäisen kerran pääsimme hyppäämään elokuun puolenvälin aikoihin. Ensimmäinen kerta on kaikilla aina yhtä jännittävä. Pitää vain katsoa, kun kaveri vieressä hyppää, ja uskaltautua menemään itse mukana. Ensimmäinen hyppykerta oli oikeastaan paras kerta, koska siinä oli eniten jännitystä. Nyt kun olemme hypänneet, niin melkein joka kerralla on ollut rinkka mukana, eli hyppääminen on kuin työtä. Edelleen totta kai vähän jännittää ennen kuin hyppää, mutta aika rutiinilla jo menee.

 

Laskuvarjojääkärin hommat ovat välillä ottaneet päähän, mutta kyllä aina jostain se motivaatio kumpuaa. Vaikkei olisikaan motivaatiota, niin kun jaksaa pienen hetken painaa, kyllä se palkitsee.

 

Jos en olisi päässyt laskuvarjojääkärikomppaniaan, olisi Panssariprikaatissa minun palveluspaikkani. En tiedä yhtään, mitä olisin siellä lähtenyt tekemään. Voi olla, että olisin reserviupseerikurssille päätynyt, kun nytkin olen rukkimiehiä."