Naiset rakentamassa parempaa rauhaa
Suomi julkaisi huhtikuussa kolmannen kansallisen Naiset, rauha ja turvallisuus -toimintaohjelmansa. Uudessa ohjelmassa pyritään konkretiaan ja aktiivisempaan toimintaan.
Naiset, rauha ja turvallisuus -toimintaohjelma kattaa vuodet 2018–2021. Ohjelman taustalla on YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325 vuodelta 2000, jonka tavoitteena on vahvistaa naisten roolia ja päätösvaltaa konfliktien ehkäisyssä, ratkaisemisessa ja rauhanrakentamisessa sekä lisätä merkittävästi naisten turvallisuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä.
UN Women -järjestön johtaja Phumzile Mlambo-Ngcuka muistutti julkistamistilaisuudessa toimintaohjelman tärkeydestä niin konfliktien ennaltaehkäisemisessä kuin rauhan ylläpitämisessä.
– Rauha ei ole vain sodan puutetta, vaan on tärkeää tarkastella ja parantaa rauhan laatua yhteisössämme, Mlambo-Ngcuka muistutti.
Tilaisuudessa puhuneen prikaatikenraali Kim Mattssonin mukaan uusi toimintaohjelma antaa puolustusvoimille tilaisuuden pysähtyä ja tarkastella sekä määrittää uudelleen naiskysymyksiin liittyviä asioita.
– Jatkamme puolustusvoimissa oman toimeenpanosuunnitelman tekemistä, joka määrittää tarkemmat toimenpiteet ja tavoitteet puolustusvoimissa, Mattsson korosti.
Olemme tunnistaneet kehityskohteemme, ja olemme vihdoin ymmärtäneet agendan tärkeyden. Mitä heterogeenisempi sotilasjoukko on, sitä tehokkaampi ja vahvempi se on, Mattsson kiteytti.
Ohjelman toimeenpanoa valvoo ulkoministeriön johtama 1325-seurantaryhmä, jossa on mukana kaikki toimeenpanosta vastaavat tahot opetus- ja kulttuuriministeriöstä puolustusvoimiin. Seurantaryhmän puheenjohtajana toimii Ann-Sofie Stude, joka on uuden ohjelman lisäksi tyytyväinen ensimmäiseen ja toiseen toimintaohjelmaan.
– Suomella on ollut hyviä käytäntöjä, joita muutkin maat ovat seuranneet. Yksi esimerkki on se, että kansallisen toimintaohjelman valmisteluprosessi on erittäin laajapohjainen, Stude kertoo.
Toimintaohjelmalla tavoitellaan konkreettista edistymistä neljässä päätavoitteessa. Tavoitteista puolustusvoimia koskee eniten kolmas tavoite eli sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen turvallisuussektorilla ja kriisinhallinnassa.
– Silloin kaikessa toiminnassa tarkkaillaan tilannetta erottelemalla sen vaikutukset tyttöihin, poikiin, naisiin ja miehiin. Suunnitellessa reagoimista konfliktiin, parhaan toimintamallin kehittämiseksi tausta-analyysissä täytyy ymmärtää vaikutus eri ryhmiin, Stude avaa.
Naiset, rauha ja turvallisuus -agendan päällimmäisenä tavoitteena on Studen mukaan kestävä rauha. Esimerkiksi sotilaallisessa kriisinhallinnassa naisia ei ole mukana siksi, että naisia pitäisi olla siellä tasa-arvon takia. He ovat siellä siksi, että heidän mukanaolonsa parantaa toiminnan tuloksellisuutta.
– Esimerkiksi monessa konfliktimaassa naiset eivät saa puhua perheen ulkopuolisille miehille. Heillä voi olla paljon tietoa konfliktista ja sen taustoista, mutta he eivät voi puhua miespuolisille rauhanturvaajille, Stude perustelee.
Tarja Raappanalla on takanaan jo useampia kriisinhallintaoperaatioita niin siviili- kuin sotilaspuolellakin. Helsingin poliisilaitoksen rikostutkijana työskentelevä Raappana valittiin vuoden rauhanturvaajaksi vuonna 2017 hänen kotiutuessaan Afganistanista Resolute Support -operaatiosta.
Raappana pitää YK:n päätöslauselmaa 1325 vuodelta 2000 erinomaisena asiana ja huomioi sen nostaneen esille, miten vähän kansainväliset rauhanoperaatiot olivat osallistaneet naisia toimintaansa ja millaisia ei-toivottuja, sukupuolittuneita sivuvaikutuksia operaatioilla oli kohdealueillaan.
– Rauhaa ei saavuteta yksin Naiset, rauha ja turvallisuus -ohjelmalla. Päätöslauselma 1325 on kuitenkin hyödyllinen yhdessä sitä seuranneiden päätöslauselmien kanssa, Raappana kertaa.
Naisten määrä Suomen sotilaallisissa kriisinhallintaoperaatioissa on vaihdellut kolmen ja kuuden prosentin välillä, ja puolustusvoimien tavoitteena on kasvattaa naisten osuus pitkällä aikavälillä vähintään seitsemään prosenttiin. Raappana ei kuitenkaan välitä tarkoista prosenttitavoitteista.
– Tehtävään sopivuus on tärkeämpää kuin sukupuoli. Jos asetetaan tarkka prosenttitavoite, tulee tavoitteen saavuttamiseksi paine valita tehtävään sopimaton nainen operaatioon. Se ei ole kenenkään edun mukaista, Raappana perustelee.
Raappana pitää välttämättömänä, että sotilaallisiin kriisinhallintaoperaatioihin osallistuu sekä miehiä että naisia. Hän sanoo olevansa varma, että näihin operaatioihin sopivia naisia löytyy Suomesta. Heidät pitää vain saada rekrytoitua.
