Jalkaväen tarkastaja: Yhteistoimintakyky ratkaisee menestyksen
Jalkaväen suorituskyky on erinomaisella tasolla, mutta kaluston vanheneminen tulee tuomaan haasteita. Tulevaisuudessa jalkaväen toimintamahdollisuuksia pyritään pitämään yllä laadukkaan koulutuksen kautta.
Suomen maapuolustus nojaa edelleen pitkälti jalkaväkeen, joka koostuu muun muassa jääkäri-, panssarintorjunta- ja kranaatinheitinkomppanioista. Maavoimien suurimpana aselajina sen reserviin koulutetaan valtaosa puolustushaaran varusmiehistä. Jalkaväen on kuitenkin uudistuttava jatkuvasti pysyäkseen muuttuvan turvallisuusympäristön vauhdissa.
Jalkaväen tarkastaja, eversti Heikki Taavitsaisen mukaan kyky vastata 2010-luvun haasteisiin on olemassa.
– Jalkaväen suorituskyky on tällä hetkellä parempi kuin koskaan sodan jälkeen.
Korkean suorituskyvyn mahdollistaa erityisesti kalusto, jonka tilanne on hyvä. Maavoimat ottaa vastaan uusia Leopard 2A6 -taistelupanssarivaunuja ja samanaikaisesti Leopard 2A4:n koulutuskäyttöä ollaan laajentamassa. Pasi-miehistönkuljetusvaunujen sekä BMP 2 -rynnäkköpanssarivaunujen modernisointi on käynnissä. Lisäksi kevyiden panssarintorjunta-aseiden hankintaprojekti on loppusuoralla.
Taavitsainen kuitenkin myöntää, ettei auvoa ole odotettavissa loputtomiin. Iso osa nykyisestä ajoneuvokalustosta ja panssarintorjunta-aseistuksesta vanhenee samoihin aikoihin 2030-luvun vaihteessa. Rahoituksen saaminen kaluston uusimiseen voi olla kiven alla tulevaisuudessa, sillä ilmavoimilla on edessään Hornet-hävittäjien korvaaminen, ja merivoimilla taistelualushanke Laivue 2020.
Jalkaväen tarkastaja kääntääkin katseita materiaalitilanteesta koulutuksen laadun kehittämiseen.
– Jalkaväkeä täytyy kehittää suunnitelmallisesti eteenpäin. Itse katson koulutuksen perään, koska materiaalilla ei voida ratkaista kaikkea. Tärkeintä on, että joukoilla on korkea koulutustaso ja kova henki, Taavitsainen toteaa.
Hänen mielestään yksittäisten jalkaväkitaistelijoiden laadukkaaseen koulutukseen kannattaa edelleen panostaa, vaikka nykyaikaisten aseiden rooli sodankäynnissä kasvaa kaiken aikaa.
– Yksittäisen taistelijan merkitys on edelleen keskeinen, koska jalkaväen pitää vallata alueita ja taistella asutuskeskuksissa. Näitä ei voi tehdä millään muulla kuin sillä, että sotilas menee alueelle ja suorittaa tehtävänsä. Nykypäivän taistelijalta edellytetään kuitenkin aiempaa parempaa tilannetietoisuutta.
Jalkaväkitaistelijoiden tilannekuvan saamista helpottavat uudet johtamisjärjestelmät, kuten taistelijan päätelaitteisiin yhdistetyt digitaaliset kenttäradiot, joiden avulla tiedetään, mitä ympärillä tapahtuu. Niiden kautta voidaan esimerkiksi viestittää taistelijalle, minkälaista tulenkäyttöä kohdealueella tapahtuu.
Jalkaväen koulutuksen järjestelmällistä kehittämistä edesauttoi puolustusvoimauudistus. Siinä samoihin joukko-osastoihin keskitettiin eri aselajit, mikä parantaa yhteistoimintamahdollisuuksia eri aselajien välillä ja lisää kustannustehokkuutta.
– Aselajien yhteistoimintakyvyn kehittämiseksi on tehtävä lujasti töitä joukko-osastoissa ja sotilasopetuslaitoksissa. Se ratkaisee menestyksen nykyaikaisella taistelukentällä, Taavitsainen painottaa.
Koulutuksen kehittäminen ei kuitenkaan loppunut puolustusvoimauudistukseen. Lähitulevaisuudessa yhtenä keskeisimpänä hankkeena on uusien simulaattorijärjestelmien sisäänajo.
Varusmiesten ja reserviläisten käyttöön on tulossa niin kutsuttuja luokkasimulaattoreita ja sisäampumaratoja, joissa taistelutilannetta harjoitellaan virtuaaliympäristössä. Lisäksi yksittäisille taistelijoille on kehitetty taistelukentän tapahtumia kuvaava Kasi-simulaattori. Siinä esimerkiksi taistelijan liiviin tai ajoneuvoon kiinnitetään sensoreita, jotka reagoivat aseiden laserlähettimiin, ja paljastavat näin aseiden ja epäsuoran tulen aiheuttamat osumat.
– Simulaattorit tekevät koulutuksesta entistä realistisempaa ja mielekkäämpää. Toivon, että ne tehostavat koulutusta entisestään, Taavitsainen sanoo.
Vuoden 2015 alussa Lappeenrannassa aloitti toimintansa Jalkaväkikoulu, jonka alaisuudessa opiskelee jalkaväkikadetteja ja aliupseereita. Koulu syventää ja sujuvoittaa jalkaväkikoulutusta. Koulun johtaja, everstiluutnantti Riku Mattilan mielestä opetustoiminta on lähtenyt käyntiin toivotulla tavalla.
– Oma aselajikoulu on korostanut jalkaväen itsenäisyyttä ja selkeyttänyt sen koulutustehtäviä ja vastuita.
Mattila kertoo, että Jalkaväkikoulu perustettiin todetun tarpeen vuoksi. Hän hämmästelee, miksei jalkaväelle saatu maavoimien suurimpana aselajina perustettua omaa koulua aikaisemmin, vaikka useimmilla muilla aselajeilla on ollut sellainen jo pitkään.
Taavitsaisen mukaan vasta puolustusvoimauudistus mahdollisti käytännössä Jalkaväkikoulun perustamisen. Sitä edeltäneen organisaatiorakenteen muuttaminen olisi ollut liian työlästä. Ennen Jalkaväkikoulua aselajin tulevaa henkilökuntaa koulutettiin Maasotakoulussa.
Yksi Jalkaväkikoulun tärkeä tehtävä on laatia Maavoimien esikunnan asettamia tavoitteita tukevia koulutusohjeita ja ohjesääntöjä, jotka mahdollistavat jalkaväkikoulutuksen kehittämisen. Ne kertovat käytännössä, miten henkilökuntaa, reserviläisiä ja varusmiehiä tulisi kouluttaa. Vuonna 2017 on tulossa useita ohjesääntöjä, jotka yhdenmukaistavat koulutusta eri joukko-osastoissa.
Vaikka jalkaväki kohtaa tulevaisuudessa haasteita kaluston vanhenemisen aiheuttavan suorituskykypuutteen ja kansainvälisen turvallisuusympäristön muutoksen keskellä, suhtautuu Taavitsainen huomiseen luottavaisin mielin.
– Me olemme sotilaita, ja sotilaat toimivat niillä resursseilla, jotka annetaan. Tietysti pyrin tuomaan faktat pöytään realistisen tilannekuvan saamiseksi, hän vakuuttaa.
