Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Kuvat: Valtteri Nevalainen

Alokkaat pakkaavat reppuihinsa läjän kokemuksia ja suuntaavat kohti tulevaa.

Alokasaika – ohi on!

Petja Kopperoinen

Enää pari viikkoa ja peruskoulutuskausi on taputeltu. Mennyt aika on ollut antoisaa ja haastavaa, mutta nyt edessä ovat uudet ajat ja jännitykset.

Alokaskautta on takana jo karhunosa. Nyt on loppusuora edessä ja tunnelmat haikeat, mutta odottavat tulevaisuuden suhteen. Ilmasotakoulun alokkaat eivät toistaiseksi vielä tiedä jatkokoulutuspaikkaansa, mutta toivovat pääsevänsä haluamaansa paikkaan. Alokas Ville-Matti Tiainen haluaisi kovasti päästä viestimieheksi.

− Puolen vuoden tehtävät kiinnostavat. Fiilikset aika jännät, kun kohta saa tietää mihin päätyy. Jos en viestimieheksi pääse, ei jää harmittamaankaan. Vuodenkin tehtävissä on omat hyvät ja huonot puolensa, Tiainen pohtii.

Alokkaiden keskuudessa suosituimmaksi hakukohteeksi on osoittautunut suojauksen aliupseerikurssi. Suojauksen tehtävät koetaan mielenkiintoisiksi ja mielekkäiksi.

− Suojaus oli kaikista kiinnostavin, mutta hain myös viestin aliupseerikurssille, koska haluan aliupseerikurssille ja jos mahdollista, niin Reserviupseerikouluunkin, alokas Laura Hämäläinen perustelee omia hakukohteitaan.

Mennyt aika tarjosi alokkaille paljon ennen kokemattomia haasteita.

Alokkaiden mukaan mukaan alokaskauden loppumisesta mieleen tulee positiivisia asioita. Alokaskausi on tarjonnut haasteita, uuden oppimista, uusia tapoja, kokemuksia ja kavereita. Kukaan ei ole ainakaan vielä kokenut suuria hajoamisen tai pettymyksen tunteita.

− Tosi nopeasti ovat nämä viikot menneet, eikä ole edes huomannut kun aika on pyörinyt täällä, alokas Joel Salonen toteaa alokaskauden loppumisesta.

Kun peruskoulutuskausi päättyy, on hyvä pohtia mitä jäi käteen, mikä oli alokasajassa parasta, ja mikä ei niinkään miellyttänyt.

– Parasta peruskoulutuskaudella oli ehdottomasti tupa ja uudet kaverit. Hirveintä taas Lohtajan leirin alkamisen odottaminen, siitä kuuli ennen alkamista niin paljon tornareita, Salonen miettii.

− Parasta koko peruskoulutuskaudella oli ehdottomasti ammunnat, kun taas kamalinta härvääminen. Härvääminen hajottaa, koska siitä seuraa odottelua. Odottelu on aivan hirveää, Hämäläinen puolestaan kertoo.

Erilaisista harjoituksista huolimatta, ei alokkaille jäänyt mielipahaa peruskoulutuskaudesta.

Alikersantti Jere Taplas sanoo, että peruskoulutuskauden päättyminen tulee vaikuttamaan myös hänen jatkoonsa.

− Olin peruskoulutuskauden lentoteknisenkomppanian ryhmänjohtajana. Olen kuitenkin lääkintäaliupseeri, eli peruskoulutuskauden jälkeen minulla ei enää ole ryhmää johdettavana. Peruskauden jälkeen olen vain veksin enkelinä ja otan rennosti, Taplas kuvailee tulevaisuuttaan.

Vaikka Taplaksella on erikois- ja joukkokoulutuskaudella luvassa niin sanottuja helppoja tehtäviä, jää peruskoulutuskauden päättyminen vähän harmittamaan.

– Johtaminen on ollut antoisaa. Olen oppinut paljon itsestäni ja ryhmästä. Olen tykännyt tosi paljon johtamisesta, eli vähän harmittaa ettei tule enää mitään toimintaa johtamisen parissa.