Katu-uskottavuutta korvessa

Jos varusvaihdossa sattuu saamaan poikkeuksellisen hyvän varusteen, siitä ei luovuta mistään hinnasta.Varusmiehet kilpailevat parhaista varusteista, vaikka kaikkien on tarkoitus näyttää samalta.

Varusvaihto on viikonloppuvapaan ohella yksi varusmiehen arjen kohokohdista. Varusvarastolla hymyillään jokaiselle työntekijälle, toivotetaan hyvät huomenet ja tiedustellaan hienovaraisesti sopivan vaatekoon saatavuutta. Tilaisuudessa on kuitenkin kyse enemmästä kuin hyvistä käytöstavoista tai hieman pölyyntyneen siniruutuisen peiton vaihtamisesta. Kyse on siitä, kuka saa uusimmat ja istuvimmat varusteet seuraavalle viikolle.

Jokainen varusmies tiedostaa hyvin, että nopeus on valttia varusvarastolla. Ensimmäisenä sisään astuvalla on paras mahdollisuus saada viimeinen S-koon verryttelyasu tai uutuuttaan kiiltävä lippalakki. Lisäksi kohteliaisuus saattaa saada varusvaraston työntekijän tarkistamaan vielä kerran hyllyrivien takaa, jos siellä sittenkin olisi vielä yksi kappale oikeaa kokoa.

Varusvaihdon jälkeen tupakaverit vertailevat, kuka sai mitäkin. Koko prosessia voisi kuvata eräänlaiseksi peliksi, jossa kilpaillaan parhaista varusteista. Taktiikkana voi käyttää niin nopeutta oveluutta kuin puhujantaitoja.

Monen mielestä inttissä ulkonäöllä on kaikkein vähiten merkitystä. Valtiohan verhoaa jokaisen taistelijan vihreään maastokuosiin. Sen sijaan varusmiesten silmissä yhdenmukaisuudesta ei ole tietoakaan.

Jo väite siitä, että kaikki pukeutuvat samoihin M05-pukuihin, on virheellinen. Esimerkiksi laivaston sinisissä purjehtivat ovat hädin tuskin nähneet mitään vihreää sitten oman peruskoulutuskautensa. Aloitin oman palvelukseni merivoimissa, ja sain havaita, kuinka kadehdittuja siniset vermeet ovat. Jotkut jopa nimesivät laivaston lomapuvun ensisijaiseksi syykseen hakeutua laivapalvelukseen.

Erilaisuuden lisäksi kateutta syntyy varusteiden tuoreuden ja istuvuuden perusteella. Itsekin olen viime aikoina joutunut kertomaan useampaan kertaan, miten olen saanut lomareppuni. Se nimittäin vaikuttaa olevan uudempi ja kiiltävämpi kuin kellään muulla Santahaminassa palvelevalla. Näin varmaan onkin, sillä kyseinen reppu on peräisin peruskoulutuskaudeltani toisesta joukko-osastosta.

Mikäli joku onnistuu saamaan erityisen hyvän varusteen, hän tuskin enää luopuu siitä. Varustetta pestään mieluummin kotona tai käytetään likaisena. Itsekään en taatusti vaihda reppuani, enkä varsinkaan merivoimien sinistä villapaitaani.

Kaikesta huolimatta varusmiesten tulisi pitää järki mukana varusteidensa vaalimisessa. Päiväpeitto on jo yleisen hygienian vuoksi syytä vaihtaa säännöllisesti, vaikka siinä olisi valmiit taitokset pinkan taittelemista varten. Hikistä smurffipukua ei kannata jättää kaappiin homehtumaan. Ei edes silloin, kun sen housuissa sattuu olemaan kätevät taskut.

Myös palveluspaikan valinnassa lienee syytä ottaa huomioon muutakin kuin siellä käytettävät pukimet. Laivaston lomapuvullekin löytyy loppupeleissä käyttöä lähinnä perjantai-iltaisin.