Voi elämän kevät!

Kevät on ihanaa, kamalaa aikaa. Varusmiehelle se voi olla raskas muustakin syystä kuin taistelukoulutuksesta.

Kevät on vuodenajoista ristiriitaisin. Miten mukavaa onkaan juhlia kirkkaita iltoja, huristella kesärajoituksilla hiukan nopeammin kotiin ja säikähtää kohmeisia kimalaisia pitkän tauon jälkeen. Luonnossa kevät on uuden alun aikaa.

Keväisin myös aiemmat elämänvaiheet väistyvät ja antavat tilaa muutokselle. Ei pidä käsittää väärin, se on pääsääntöisesti mahtava juttu. Muutoksen tuoma stressi kuitenkin on varsin todellista.

Tänäkin keväänä toisen asteen tutkinnon saa reilusti yli 50 000 nuorta. Lukioarjen loppuminen oli itselleni todellinen herätyskello, kun esikoulusta alkanut opiskeluputki katkesi. "Minne seuraavaksi?" kysyivät opettajat, sukulaiset ja uteliaat ohikulkijat.

Hetkeksi uppoutuu tulevaisuuden haaveisiin. Sitten se iskee, intti. Monet aloittavat palveluksessa vain kuukausi pääsykoekirjojen sulkemisen jälkeen. Kun varusmiespalveluksen jälkeiset askelmerkit eivät ole selvät, asettaa se mielenkiintoisen taustavireen maastopukuarjen vaatimalle elämänmuutokselle.

Jos saa kuulla ilouutisen opiskelupaikasta, on reservissä jotain mitä odottaa. Koska kaikille näin ei käy, ovat kesällä kotiutuvat haasteen edessä. Opiskelupaikka pitäisi hankkia palveluksen ohessa. Puolustusvoimien sosiaalikuraattorit ovat kyllä auttamassa, kuten kerroimme taannoin (Ruotuväki 7/18).

Lienee selvää, ettei jokainen varusmies hakeudu avun äärelle varuskunnassa. Tulevaisuuden suunnittelun kanssa ei kukaan kuitenkaan saisi jäädä yksin. Opiskelu ei ole kaikille mielekäs tai oikea suunta, ainakaan heti palveluksen jälkeen. Eivätkä ammattilaiset pystyisi kestäviä ratkaisuja puolestamme tekemäänkään.

Perheet ja ystävät, tämä on teille. Varusmies on lajina usein hiljaista sorttia, sen myönnän. Yrittäkää silti olla enemmän korvat kuin puhe-elimet. Useammin piristäjä kuin piinaaja, rohkaisija kuin romuttaja. Saamme kyllä tarpeeksi kuulla käskyjä ja kehotuksia, kotona ja kavereilta tarvitsemme tukea löytääksemme oman tiemme.

Ymmärrättehän meitä, kun aina vapaillakaan ei jaksa loistaa kuin Naantalin aurinko.

Yllättävä altistus valoisalle tulevaisuudelle saattaa nimittäin tuottaa kivuliaita palovammoja.