Valmiusyksikön moniottelijat ovat aina valmiina

Aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta, kun Karjalan prikaatin valmiusyksikkö on suorittamassa valmiuskoettaan Vekaranjärven lähiharjoitusalueella.

Valmiuskoe, joka vastaa koulutushaarakoetta, on valmiusyksikköön siirtyneiden varusmiesten ensimmäinen tositesti uudessa yksikössä. Kokeessa on eri koulutuksia sekä tehtävärasteja, jotka noin kymmenestä varusmiehestä koostuvien ryhmien täytyy selvittää. Ryhmissä on edustus kaikista aselajeista. Panssarimies Jere Sparre kertoo, että valmiuskoe on ollut haastava.

– On ollut fyysisesti aika rankkaa, mutta hyvin ollaan jaksettu. Paljon ollaan opittu uutta, hän sanoo.

Valmiuskokeen yhtenä tärkeimmistä tavoitteista on valmiusyksikön varusmiesten ryhmäytyminen. Suoritustekniikoita ehditään viilata koko syksy aina joulukuuhun asti. Vaatimustasoa nostetaan koko ajan.

Ryhmille on annettu valmistautumisaikaa ennen valmiuskoetta, mutta itse valmiuskokeessa he eivät saa ohjeita vaan joutuvat itse selvittämään eteen tulevat haasteet.

Isossa roolissa on yhteistyö. Ryhmät joutuvat itse päättelemään ja keksimään vastaukset ja ratkaisut, mikä hitsaa porukkaa yhteen. Samalla koe vastaa hyvin aitoa tositilannetta.

 

Koulutus valmiusyksiköissä alkoi kesäkuussa kaikissa maavoimien joukko-osastoissa paitsi Utin jääkärirykmentissä. Jokaisesta saapumiserästä noin 5–10 prosenttia varusmiehistä valitaan valmiusyksikköön, jossa niin varusmiesjohtajat kuin miehistö palvelevat 347 vuorokautta.

Karjalan prikaatin esikuntapäällikkö, eversti Sami-Antti Takamaa kertoo, että valmiusyksikköön valitaan sopivia ja halukkaita, joita tammikuun saapumiserässä oli Karjalan prikaatissa riittävästi.

– Perusperiaate on se, että valmiusyksikkö muodostetaan samalla tavalla kuin muutkin joukot eli valinnat tehdään peruskoulutuskaudella.

Valmiusyksiköiden muodostamista varten ei ole jouduttu luomaan esimerkiksi erillistä hakujärjestelmää. Oma halu ja motivaatio ovat eduksi, jos valmiusyksikköön haluaa.

– Tämä on vain uusi joukkotyyppi, joka tuotetaan olemassa olevalla koulutusjärjestelmällä. Vaikka kyseessä on tavallaan erikoisjoukko, tähän ei ole mitään erillishakua. Joukkoon on mahdollisuus päästä, kun suoriutuu peruskoulutuskaudella hyvin. Ei tarvitse olla mikään yli-ihminen, Takamaa painottaa.

 

Valmiusyksikössä varusmiehet kouluttavat toisiaan. Esimerkiksi pioneerikoulutuksen saanut varusmies kouluttaa muiden aselajien edustajia.

 

Puolustusvoimien valmius paranee valmiusyksiköiden myötä. Varusmiehistä ja henkilökunnasta muodostettuja valmiusyksiköitä voidaan käyttää sotilaallisiin maanpuolustuksen taistelu, suojaus- ja tukitehtäviin sekä virka-aputehtäviin.

– Valmiusyksikön yksi vahvuus on se, että se on nopeasti käytössä vuoden jokaisena päivänä, Takamaa painottaa.

Varusmiehille on aiemmin koulutettu lähinnä omaa aselajia, mutta puolen vuoden aikana valmiusyksikössä varusmiehet saavat koulutusta muistakin aselajeista. Karjalan prikaatin valmiusyksikössä varusmiehille koulutetaan kaikkia maavoimien kuutta aselajia, jotka ovat jalkaväki, kenttätykistö, ilmatorjunta, pioneeri, viesti ja huolto.

– Koulutus on monipuolinen ja nousujohteinen, Takamaa sanoo.

Varusmiehet kouluttavat paljon toisiaan. Koulutustehtävistä eivät vastaa pelkästään alikersantit vaan myös miehistön jäsenet saavat yhtä lailla koulutustehtäviä.

Valmiusyksikössä palveleva alikersantti Lauri Länsilahti kertoo, että uutta asiaa tulee tiiviissä tahdissa.

– Aika helposti se menee, vaikka kyllä tahti on toisinaan aika nopeaa.

Länsilahtea kiehtoi ajatus kovasta koulutuksesta, mikä sai hänet hakeutumaan valmiusyksikköön. Hän odottaa erityisesti isoja yhteisiä harjoituksia.

– Koulutus on vastannut odotuksia. Kertauksen määrä ja käytännön harjoitukset tekevät koulutuksesta kovaa.

 

Karjalan prikaatin komentaja, prikaatikenraali Pasi Välimäki kertoo, että ryhmänjohtajille johtotehtävät valmiusyksikössä ovat erilaisia kuin perusyksiköissä, joissa johdetaan alokkaita. Ryhmänjohtajat joutuvat valmiusyksikössä vaativiin johtamistehtäviin.

– Ryhmänjohtajat ovat muutama viikko sitten valmistuneet aliupseerikurssilta. Nyt he johtavat oman saapumiseränsä taistelijoita. Se on ihan eri juttu kuin johtaa alokkaita, Välimäki sanoo.

Valmiusyksikön toiminta on niin varusmiehillä kuin johtoportaassa vielä opettelua, sillä valmiusyksikkökoulutus on ollut käynnissä vasta muutaman viikon. Välimäki korostaa sitä, kuinka laadukasta ja vaativaa koulutusta on mahdollista antaa vuoden aikana.

– Kun kotiutamme valmiusyksikön, niin tämä on kyllä sellainen kone, että ei häpeä ulkomaisessa vertailussa.

Vuoden aikana valmiusyksikön varusmiehet saavat varmuutta ja toistoja suorituksista, jolloin heidän suoritustasonsa on korkeampi kuin puoli vuotta palvelevilla miehistön varusmiehillä. Rutiininomainen suorittaminen ei riitä, vaan on osattava päätellä ja ajatella entistä enemmän.

Eversti Takamaa nostaa esiin, että myös puolen vuoden koulutuksen saaneiden sotilaiden taso on kansainvälisessä vertailussa hyvä.

– Ulkomaalaiset hämmästyvät, miten me pystymme kouluttamaan puolessa vuodessa tasolle, johon heillä menee vuosia, Takamaa sanoo.

 

Varusmiehet Karjalan prikaatin valmiusyksikössä ovat valmiuskokeen toisena päivänä jo hieman väsyneitä mutta jaksavat suorittaa pirteällä ilmeellä ja asenteella.

Takana on pitkiä siirtymiä paikasta toiseen ja yö luonnon materiaaleista tehdyissä laavuissa kosteissa oloissa.

Yksi haastavimmista tehtävistä, jonka ryhmät joutuvat selvittämään, on haavoittuneen evakuointi tilapäisvälinein. Ryhmillä ei ole valmiita välineitä haavoittuneen siirtämiseksi, vaan ryhmät joutuvat käyttämään mukana olevia varusteita ja luonnon materiaaleja.

Eräs ryhmä tekee paarien rungon paksuista kepeistä ja makuuosan palveluspuvun takeista. Koittaa ratkaisun hetki, kun neljä varusmiestä nostaa haavoittuneen paareilla ylös.

Viritelmä toimii ainakin alussa, kun ryhmä etenee soratiellä auringon paahteessa. Matkaa on kuljettavana kaksi kilometriä