Etäisyys 176 kilometriä tai 1 puhelu

"Inttileskeys" koitti Sini Laineen kohdalle viime heinäkuussa, kun hänen poikaystävänsä Lenny Smith aloitti asepalveluksen. Smith toimii sotilaspoliisina Karjalan prikaatissa maaliskuuhun asti. Helsinkiläispariskunta on oppinut puolen vuoden aikana erityisesti kärsivällisyyttä. He näkivät toisiaan ennen lähes päivittäin, mutta varusmiespalvelus on rajoittanut yhteistä aikaa huomattavasti. He pyrkivät olemaan yhteydessä aktiivisesti, mutta yhteydenpito riippuu Smithin vapaa-ajasta.

– Odotin näkevämme joka viikonloppu, mutta Lenny pääsee lomille vain joka toisena viikonloppuna. Hänellä ei aina ole rauhallinen ympäristö soittamista varten, mutta ainakin viestittely onnistuu päivittäin. Puhelin ei kuitenkaan korvaa keskustelua kasvotusten, Laine harmittelee.

Puolitoista vuotta seurustellut pari on viettänyt suhteensa aikana korkeintaan kaksi viikkoa näkemättä toisiaan. Nyt parin viikon tauko on heille tavallista. Smithin ollessa lomilla pariskunta käy esimerkiksi ravintolassa, mutta tekemisellä ei ole väliä heidän ollessaan yhdessä. Joskus he suunnittelevat jotain erityistä, mutta vapaa-aika on rajallista, sillä varusmiehen on ehdittävä nähdä myös perhettä ja ystäviä.

Varuskunnassa vieraileminen on mahdollista, mutta matkat Helsingistä Karjalan prikaatiin ja takaisin vievät jopa neljä tuntia. Laine on välimatkasta huolimatta ajanut poikaystävänsä luo muutaman kerran. Vierailut eivät aina suju ongelmitta.

– Istuin kerran kaksi tuntia yksin sotilaskodissa, kun Lenny pääsi vapaa-ajalle odotettua myöhemmin. Ehdimme vaihtaa kuulumiset, mutta jouduin myös lähtemään tunnin aikaisemmin, koska hänellä oli tehtäviä hoidettavana, Laine muistelee turhauttavaa vastoinkäymistä.

Laineen veljet ovat suorittaneet varusmiespalveluksen, joten varuskunnassa vieraileminen on hänelle jo tuttua. Mielipide varuskunnasta avartui ensimmäisellä käynnillä.

– Vieraillessani varuskunnassa tajusin, että paikka on valtava koulutuskeskus eikä mikään yksikkö keskellä metsää. Tänä kesänä kävin katsomassa Lennyä omaistenpäivänä ja ymmärsin, että hänkin on vain osa massaa, jossa ei pystytä huomioimaan yksilöä. Kaikki varusmiehet näyttävät niin samalta, etten meinannut edes tunnistaa poikaystävääni, Laine kuvailee.

Laine ja Smith eivät anna varusmiespalveluksen vaikuttaa parisuhteeseensa negatiivisesti.

 

Yksinäisyys muodostui Laineelle lähemmäksi käsitteeksi, kun suuri osa hänen arjestaan katosi. Uuden elämäntilanteen hahmottaminen kesti aikansa, mutta rutiineissa pitäytyminen auttoi inttileskeä.

– Yksinäisyyden tunne helpotti, kun kesäloma päättyi ja opiskelu jatkui. Minulla on nykyään paljon enemmän omaa aikaa, joten yritän panostaa kouluun ja harrastuksiin, Laine kertoo lisäten, että on tärkeä keskittyä myös itseensä.

Vertaistukea Laine on saanut sekä ystäviltään että inttileskille suunnatuista keskustelupalstoista. Hän kirjoittaa satunnaisesti Jodel-sovelluksen inttileskien kanavalle, muttei ole liittynyt muihin sosiaalisen median ryhmiin. Jodelissa ajatuksia voi jakaa anonyymisti ja Laineen mielestä on helpottavaa huomata, että monet ovat samassa tilanteessa hänen kanssaan.

Sosiaalisessa mediassa on hyvä purkaa ärtymistä, jotta se ei kuormittuisi kumppaniin. Netissä avautumisessa on sekä hyvät että huonot puolensa.

– Varusmiespalvelusta on kiva pohtia yhdessä muiden inttileskien kanssa, sillä puoliso ei välttämättä ymmärrä siviilissä olevan näkökulmaa. Kotona odottava osapuoli saattaa ottaa raskaammin esimerkiksi sen, jos varusmiehen anomat lomat eivät mene läpi. Varusmiehen saama selitys asialle ei välttämättä kantaudu kotiin asti ja asia jää vaivaamaan, Laine kuvailee.

Joskus Laineesta tuntuu, että varusmiesten puolisoiden pitäisi pitää enemmän yhtä.

– On vaikea olla iloinen toisen puolesta, jos hänen poikaystävänsä kotiutuu, mutta oma ei. On kuitenkin väärin antaa katkeruuden muuttua ilkeydeksi. Samassa tilanteessa olevia henkilöitä löytyy varmasti, joten kannattaa tukeutua heihin.

Laine on oppinut Smithin varusmiespalveluksen aikana ennen kaikkea sen, että jotkut asiat vaikuttavat myös varusmiehen puolisoon. Esimerkiksi epävarmuus yhteisestä ajasta on useimmiten sääntö eikä poikkeus.

– Varusmiehen puolisona on sopeuduttava siihen, että puolustusvoimat määrää milloin voi nähdä tai pitää yhteyttä. Se turhauttaa varsinkin, kun ikävä kasvaa ja positiivisena pysyminen vaikeutuu. Inttilesken on silti osattava purkaa varusmiehestä johtumaton ärsyyntyminen johonkin muuhun, Laine painottaa.

Varusmiespalveluksen vaikutus parisuhteeseen jännitti aluksi myös Smithiä. Hän oli kuullut palveluksen suorittaneilta ystäviltään, että vapaa-aika on vähäistä. Talon tapoihin totuttua tilanne näytti kuitenkin paremmalta.

– Olin varuskuntaan mennessäni tiedoton siitä, milloin saisimme puhua seuraavaksi. Iloisena yllätyksenä mahdollisuuksia viestittelyyn tuli, mutta niitä täytyi oppia soveltamaan aikataulujen mukaan.

Kiireisenä pysymisestä on ollut apua. Palveluksessa ei ole tekemisestä puutetta, joten päivät menevät jo 193 päivää sotilaspoliisina toimineen Smithin mielestä nopeasti. Myös siitä on ollut apua, että suurin osa hänen tupalaisistaan seurustelee.

– On vaikeaa olla suurin osa ajasta erossa tyttöystävästä, sillä hän on se ihminen, jolle voin avautua kaikesta. On haastavaa, kun se ihminen ei ole läsnä. Tupalaisten kesken voimme kuitenkin kertoa miten kumppanin kanssa sujuu ja avautua, jos on joitakin vaikeuksia, Smith toteaa tyytyväisenä.

Vaikeinta seurustelemisessa palveluksen aikana on Smithin mielestä tiukat aikataulut, vähäiset lomat sekä pitkä välimatka.

– Tärkeintä olisi kommunikaatio ja toisen tukeminen, mutta aina se ei ole mahdollista. Seurusteleminen varusmiespalveluksen aikana on haastavaa, mutta kyllä me selviämme, Smith vakuuttaa.