Kuva: Joel Blomster

Kustantamon edustaja Raimo Savolainen (vas.), ulkoministeri Timo Soini ja kirjan kirjoittanut Jussi Pekkarinen yhteiskuvassa.

Töpinän historia ja paljon muuta

Ville Riihonen

Ulkoministeriön tehtäväkenttä on paljon laajempi ja arkisempi kuin monille ensimmäisenä mieleen tuleva lasien kilistely kristallikruunujen alla. Asiakkaina on muitakin kuin tasavallan presidentti ja ministerit, juhlavuoden kirja havainnollistaa.

Sata vuotta täyttävän ulkoministeriön 100-vuotisjuhlakirja Ei pelkkää glamouria (Edita 2018) julkaistiin tänään torstaina. UM:n tutkijan Jussi Pekkarisen kokoama teos keskittyy kuvailemaan ulkoministeriölle arkista mutta suurelle yleisölle tuntematonta toimintakenttää – työ on paljon muutakin kuin vain kuohuvien kilistelyä ja edustusta eri tilaisuuksissa.

Kirja rakentuu useiden tarinoiden ympärille, jotka Pekkarinen on suurimmaksi osaksi ammentanut ulkoministeriön laajasta arkistosta. Lisäksi se sisältää haastateltujen tarinoita ja kertomuksia – heidän, jotka eivät ehkä ole näkyvimmässä roolissa ulkoministeriön toiminnassa. Pekkarinen haastatteli kirjaa varten myös "töpinän väkeä": virastomestaria, arkistonhoitajaa ja konsuliyksikön työntekijää.

Tilaisuuden saapui avaamaan ulkoministeri Timo Soini, joka hieman myöhässä ollessaan kuittasi asian tuttuun tyyliinsä rennosti.

– Oli hieman utuinen matka, Soini vitsaili viitaten Helsingissä vallinneeseen sankkaan sumuun.

Soini kehui kirjaa erinomaiseksi yleisesitykseksi siitä, mitä kaikkea muutakin ulkoministeriössä ja ulkoasiainhallinnossa tehdään ja tapahtuu. Samoin hän viittasi tilaisuudessa myös nykyhetkeen ja työssään kohtaamiin haasteisiin kirjasta löytyvien tarinoiden kautta.

– Tämä on aivan sitä, mitä meillä maailmassa tapahtuu. Sääntöperusteista maailmanjärjestystä ja länsimaista demokratiaa haastetaan koko ajan monelta suunnalta. Tietyt lainalaisuudet kansainvälisessä yhteistyössä pitävät kuitenkin kutinsa, Soini painotti.

– Henkilöiden kautta tulee hyvä tarina. Jussi on onnistunut siinä, että hän on saanut haastateltavat puhumaan, Soini kehui.

– Tarinoiden ja henkilökuvien kautta piirtyy se, mitä tämä toiminta kaikkinensa on. Se on yhteistyötä, se on johtamista, hän painotti.

Pekkarinen itse mainitsi haastatelluista Anneli Pulkkisen, Hannu Sainion ja Tuula Walkosen ja kiitteli heidän panostaan kirjan teossa. Hän sanoi halunneensa kirjassaan keskittyä nostamaan esiin nimenomaan myös muuta henkilökuntaa.

– Minua eivät ole koskaan kiinnostaneet vuosikausien neuvottelut, diplomaattiset suhteet tai oikeudenhoidolliset asiat, hän totesi puheessaan.

Moni muistanee kuuluisan "Kuwaitin konsulin" tapauksen, joka kuohutti Suomea usean vuosikymmenen ajan. Se on myös yksi kirjassa käsiteltävistä aiheista.

Myös ulkoministeriön ja puolustusvoimien välisestä suhteesta ja yhteistyöstä kirjassa puhutaan, mutta satunnaisesti. Sotilasasiamiehet mainitaan useassa tarinassa, esimerkiksi Kolme laukausta Bukarestissa -kertomuksessa.

– Sotilaspuolen asioita on turvallisuusasioita käsittelevissä konteksteissa. Esimerkiksi ulkoministeriölle luodun salakirjoituksen yhteydessä sotilaat luonnollisesti auttoivat, Pekkarinen valottaa.