Sotasampo rakentaa sankarivainajien taipaleen tiedon sirpaleista

Osana palkittua Sotasampo-tietopalvelua kaikille sankarihautausmaille ja niissä lepääville 95 000 sankarivainajalle on luotu omat kotisivut. Tammikuun aikana portaalin piiriin tullaan lisäämään tietoja 5000:sta Neuvostoliittoon vangitusta sotilaasta.

Toisen maailmansodan tapahtumat ovat juurtuneet syvälle suomalaiseen kulttuuriin: useimpien suomalaisten vanhemmat tai isovanhemmat osallistuivat tavalla tai toisella talvi- ja jatkosodan tapahtumiin – pahimmassa tapauksessa menehtyivät. Sotasammon välityksellä käyttäjä voi tutustua talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden sukulaistensa pitkään ja kiviseen tiehen rintamalla. 95 000 sankarivainajan datan rinnalla portaali käsittää 5000:n sodasta selvinneen tunnetun sotilaan tietokannan – mukaan lukien mestariampuja Simo Häyhän sekä marsalkka Mannerheimin. Sotasammon keskiössä ovat kuitenkin sodassa menehtyneet sankarivainajat, painottaa hankkeen vetäjä, professori Eero Hyvönen.

– Sotasammon avulla pyrimme rekonstruoimaan ihmisten elämää hajallaan olevien tiedonsirpaleiden perusteella. Sotasampo toimiikin ihmisille tietolähteenä, jonka avulla voidaan selvittää, mitä omille sukulaisille tapahtui sodan aikana, Hyvönen kertoo.

Hyvösen mukaan toinen maailmansota on suurin ihmiskunnan tähän päivään mennessä aiheuttama katastrofi. Hankkeellaan Hyvönen on halunnut osoittaa G. W. F. Hegelin väitteen ihmisluonnosta vääräksi – toisin kuin Hegel, hän uskoo, että ihminen voi oppia virheistään.

– Hegel on sanonut, että opimme historiasta vain sen, että emme opi historiasta mitään. Sotasampo-hankkeen tavoitteena on varmistaa, ettei näin käy Suomen historian suurimman tragedian, talvi- ja jatkosodan osalta. Mitä enemmän tiedämme sodan uhreista, sitä vähemmän sotia toivottavasti jatkossa syttyy.

Vaikka toiseen maailmansotaan liittyviä aineistoja on julkaistu verkossa runsaasti, on Sotasampo tiettävästi ensimmäinen datapalvelu maailmassa, jossa aineistot ovat saatavilla myös linkitettynä avoimena datana. Sotasampo yhdistää vainajan tiedot eri aineistoihin luoden tälle aikajanan, joka esittää henkilön tai joukko-osaston sotapolulle sijoittuvia tapahtumia, kuten taisteluita ja haavoittumisia. Lisäksi portaali tarjoaa käyttäjälle tapahtumia koskevaa rintamamiesten tuottamaa kuva- ja kirjoitusmateriaalia, kuten metatiedoilla varustettuja SA-kuvia, joita on Sotasammon piirissä yli 160 000 kappaletta. Portaalin kautta voi myös tutustua henkilön muihin tietoihin, kuten ikään, asuinpaikkakuntaan, harjoitettuun ammattiin ja hautauspaikkaan. Hyvönen kertoo vastaavanlaisen hankkeen olevan käynnistymässä Alankomaissa.

– Siellä on myös juutalaisvainoihin liittyvää aineistoa. Keski-Euroopassa, jossa kymmeniä miljoonia ihmisiä kuoli toisen maailmansodan mainingeissa, on vielä suuremmat murheet kuin Suomessa. Hollannissa pelkästään juutalaisia murhattiin 100 000 henkilön verran. Kaikkia kiviä ei Euroopassa ole vielä haluttu kääntää, koska sieltä voi vielä paljastua ikäviä asioita, Hyvönen huomauttaa

Dataa talvi- ja jatkosotaan liittyvistä kansallisista tietoaineistoista on julkaistu yhteistyössä muun muassa Kansallisarkiston, puolustusvoimien, Maanmittauslaitoksen ja Suomen Sotahistoriallisen Seuran kanssa. Hankkeen johdosta kertaalleen tuotettua tietoa ei tarvitsisi tuottaa moneen kertaan eri organisaatioiden toimesta, vaan yhden julkaisijan tietoa voidaan rikastaa automaattisesti toisten julkaisijoiden tiedoilla.

Sotasampo-hanke käynnistyi kesällä 2014 ensimmäisenä pilottinaan Kansallisarkiston tietokannat, puolustusvoimien kuva-aineistot sekä Kansa taisteli -lehdet. Kansallisarkiston tutkimusjohtaja Päivi Happonen kertoo nykyisessä sotahistorian tutkimuksessa tavoiteltavan tavallisen ihmisen näkökulmaa. Koska Kansallisarkisto pitää hallussaan huomattavaa määrää sodan aikaisia asiakirjoja, Kansallisarkiston on seurattava aktiivisesti tutkimusprosessien kehittymistä pysyäkseen mukana ajan hengessä.

– Olemme erittäin tietoisia siitä, ettei perinteinen paperiasiakirjojen tutkiminen tutkijasaleissa ole enää "ykkösjuttu" – etenkään nuorille digisukupolven tutkijoille. Osallistumme tästä syystä digitaalisen tutkimusprosessin kehittämiseen yhdessä yliopistojen kanssa. Kaksi vuotta sitten julkaisimme yhteistyössä Aalto-yliopiston kanssa Suomen sodissa vuosina 1939–1945 menehtyneiden tietokannan. Tietoja käytettiin viime vuonna yli 130 000 kertaa, Happonen kertoo.

Hanketta rahoittaneen Kaatuneiden Muistosäätiön puheenjohtajan Ahti Sirkiän mukaan säätiö antaa rahaa hyviin tarkoituksiin – kaatuneiden tietojen ylläpitäminen ja niiden muuttaminen nykyaikaiseen, kenen tahansa katsottavaan muotoon on hänen mukaansa yksi sellainen.

– Nyt tavoitteena on jatkaa eteenpäin ja saada kaikkien kaatuneiden sotilaspassikuvat järjestelmän piiriin. Silloin oltaisiin lähellä sitä, mitä säätiö tavoittelee – kaatuneiden muiston vaalimista nykyaikaisella tavalla siten, että nykyiset sukupolvet ja tulevat sukupolvet pystyvät katsomaan, minkä näköiset kasvot olivat nuorella miehellä, joka kaatui vuosikymmeniä sitten, Sirkiä tiivistää.