Naiset kriisinhallinnan keskiöön

Tänä vuonna Yhdistyneiden kansakuntien sotilaallisen- ja siviilikriisinhallinnan koulutukseen Suomessa osallistui ensimmäistä kertaa sen historiassa enemmän naisia kuin miehiä. YK on asettanut tavoitteekseen, että joka kolmas sotilastarkkailija olisi nainen, sillä järjestö haluaa lisätä naisten määrää sotilastarkkailija-tehtävissä.

Unmem-kurssin pääohjaaja, everstiluutnantti Rolf Kullberg kertoo, ettei muutos ole vaikuttanut sisältöön tai toimintatapoihin.

– YK:n tarkkailijoilla on samat vaatimukset ja tehtävät sukupuolesta riippumatta. Tapa, jolla kurssin suunnitelma on rakennettu, toimii molempien sukupuolten kannalta hyvin, Kullberg toteaa.

Samaa mieltä on kapteeni Riina Markkula, jonka mukaan sotilasasiantuntijakurssi on ensimmäinen hänen kokemansa puolustusvoimien koulutus, jossa naisia on enemmän kuin miehiä. Kurssi, jossa on yli 20 kansalaisuutta, ihmisiä eri kulttuureista ja paljon omaksuttavaa, antaa hänen mukaansa hyvät valmiudet sotilastarkkailijan tehtävään.

– Viikko on ollut täynnä älyttömän mielenkiintoista asiaa – tämä on ehkä paras loma, mitä minulla on vähän aikaan ollut. Kurssi on opettanut paitsi teoriaa, myös sen, että asiat voi tehdä aika monella lailla ja silti päästä samaan lopputulokseen: ei ole välttämättä vain sitä yhtä ainoaa tapaa ratkaista asioita, Markkula kertoo.

Afganistanissa vuosina 2005–2006 sotilas–siviili-yhteistyö-, eli Cimic-upseerina toiminut Riina Markkula sanoo aikaisemman komennuksensa kokemusten auttaneen kurssilla siten, että esimerkiksi radion käyttö ja kriisialueilla liikkuminen on valmiiksi tuttua. Samanaikaisesti kurssilla on tullut paljon uutta opittavaa – muun muassa viitisen sivullista uusia lyhenteitä, joiden omaksuminen ottaa myös häneltä aikansa.

– Ja pitää muistaa, että kurssi antaa vasta perusteet, joiden päälle paikan päällä operaatiossa opetetaan toimintatapoja sikäläisiä oloja ja tehtäviä silmällä pitäen, Markkula huomauttaa.

– Afganistanissa olimme todella paljon läsnä paikallisten ihmisten arjessa. Tapasimme kuusi päivää viikosta paikallisia pormestarista ja poliisipäälliköstä ihan koululaisiin, joten kontaktit väestöön sekä paikallisen kulttuurin ja alueen tunteminen operaatioissa on tärkeää, hän toteaa.

Harjoituksessa partiot kohtasivat visaisia tilanteita, joiden rakentamisessa apuna oli sekä reserviläisiä että siviilejä.

 

Kaksi kertaa vuodessa järjestettävä harjoitus jakautuu Hotel- ja Sierra-vyöhykkeisiin, joissa partiot tarkkailevat, raportoivat ja ratkovat erilaisia eteen osuvia tilanteita.

Aamupäivällä Hotel-vyöhykkeellä, johon vaan sotilasasiantuntijat pääsevät, liikkuu valkoisia autoja. Autopartiot kohtaavat partiokierroksellaan tarkastuspisteitä, sotilasryhmittymiä ja erilaisia tilanteita, joissa heidän tulee reagoida ja toimia oikein.

Autokunnat välittävät sijaintinsa johtopaikalle radiolla tasaisin väliajoin ja siellä heidän liikkeitään seurataan kartalla siirreltävin napein.

– Tekniikka ei ole ehkä modernein, mutta se on ehdottomasti toimintavarmin, karttapöydän äärestä huikataan.

Välillä nappi kartalla pysähtyy – vastaan on tullut tilanne. Johtopaikalle raportoidaan radion välityksellä tilannekuvaa ja partio toimii tilanteessa, kuten parhaaksi olettaa. Nyt testataan siten, miten teoria saadaan sovellettua käytäntöön. Partio saattaa onnistua tai kaikki voi mennä pieleen, mutta virheet onkin hyvä tehdä nyt, sillä tositilanteessa pienikin erehdys voisi olla kohtalokas. Simuloidun tilanteen jälkeen partiot saavat välittömän palautteen ja ottavat ylös omat huomionsa toiminnastaan.

Iltapäivällä siirrytään Sierra-vyöhykkeelle, jossa kurssilaiset pääsevät lyömään hynttyynsä yhteen. Yhteispartioinnin keinoin opetellaan kenttäoperaatioille tyypillistä siviilien ja sotilaiden yhteistyötä osana kokonaisvaltaista kriisinhallintaa.

Siviili- ja sotilastarkkailijat perustavat väliaikaisen tarkkailuaseman, josta he seuraavat Pohjankankaalle simuloitua sinisten ja vihreiden konfliktia sekä "Al-kummun kylää". He raportoivat tilanteesta käyttäen kaikkia aistejaan ja yhdistävät havaintojaan paikallisilta saamaansa tietoon.

Harjoitusalue tarjoaa kurssilaisille hyvän tilaisuuden kokea, nähdä ja havainnoida vastapuolten toimintaa, eri tykistölajien ja tankkien aiheuttamia ääniä, sijainteja ja etäisyyksiä turvallisessa ympäristössä.

Kriisinhallintakeskuksen ja Puolustusvoimien kansainvälisen keskuksen yhteisharjoitukseen osallistui 80 siviiliä ja sotilasta 24 eri maasta.

– Loppuharjoituksessa opetamme sotilastarkkailijat toimimaan ennen kaikkea tiiminä, Hotel-vyöhykkeen harjoituksen johtaja, yliluutnantti Heikki Joukanen painottaa.

Joukanen kertoo omasta kokemuksestaan, että operaatioissa tarkkailija ei ikinä partioi missään yksin ja tämä toimintatapa jokaisen kurssilla olevan on sisäistettävä.

– Kentällä toimii tiimi, joka partioi, tekee päätöksiä ja raportoi – tksilö vain edistää tiiminsä toimintaa, hän selvittää ja muistelee omia sotilastarkkailijavuosiaan.

Aikanaan Etelä-Libanonissa sotilastarkkailijana toimineelle Joukaselle tarkkailijan tehtävät ovat antaneet läpi elämän kestäviä ystävyyssuhteita. Miltei joka mantereelta löytyy joku tuttava.

– Toimialueella ollaan vuoden verran samalla porukalla, joten komennukselta jää käteen sellaisia ystävyyssuhteita, että alta pois!

–Minulla on käynyt vierailulla kavereita niin Australiasta kuin Uudesta-Seelannista, ja milloin tahansa voin soittaa vaikka Chileen olevani tulossa sinne, jolloin vastaus on yleensä, että hotellihuonetta et sitten ainakaan ota, Joukanen naurahtaa.

Tällä hetkellä YK:n rauhanturvaoperaatioissa palvelee 1 542 sotilastarkkailijaa.