Hyvä johtaminen on aina muodissa

Tunti ja seitsemän minuuttia on tämän aamun aika.

– Ei siinä keskisyke juurikaan ehdi nousta. Aika kovaa saa mennä, että yli 125:n pääsee, Pääesikunnan päällikkö, kenraaliluutnantti Timo Kivinen toteaa.

Kesällä Pääesikunnan päällikön tehtävissä aloittanut Kivinen kertoo polkevansa kotoaan Tuusulasta töihin Helsingin Kaartinkaupunkiin aina, kun se on aamun työtehtävien puolesta mahdollista. Siinä mielessä hän muistuttaa innokkaana pyöräilijänä tunnettua puolustusvoimain komentajaa, kenraali Jarmo Lindbergiä.

– Sääolosuhteet ja tuuli vaikuttavat muutamalla minuutilla, mutta aina pyöräily on nopeampaa kuin bussilla tuleminen, Kivinen sanoo mutta myöntää samalla, että talviliukkailla pyörä saa ainakin toistaiseksi jäädä talliin.

Kivisen todellinen urheilulajirakkaus on kuitenkin suunnistus, jossa hän kilpailee edelleen – edellisen kerran Jukolan viestissä kesäkuussa. Hän suhtautuu omaan liikuntaharrastukseensa terveellä huumorilla ja toteaa, että aikaa liikunta on vienyt lukemattomia tunteja.

– Olen joskus sanonut, että jos kaiken sen ajan, mitä olen käyttänyt urheilemiseen, olisi käyttänyt opiskelemiseen, olisi minulla jo useampi tohtorinarvo, Kivinen hymyilee.

– Mutta vasta varttuneempana ymmärtää, miten paljon liikunta parantaa ihmisen elämänlaatua. Sitä olen aina nuoremmillekin pyrkinyt sanomaan, 57-vuotias Kivinen toteaa.

Itsensä haastaminen on kulkenut ohjenuorana paitsi harrastuksissa, myös sotilasuralla. Valmistuttuaan Kadettikoulusta vuonna 1982 Kivinen matkusti Yhdysvaltoihin osallistuakseen US Army Ranger -kurssille. Kurssi on tunnettu fyysisyydestään, ja moni sen aloittavista taistelijoista jättää leikin kesken.

– Meidän kurssillamme aloitti hieman yli 120 sotilasta ja lopussa jäljellä oli noin 60, Kivinen muistelee.

80-luvulla ulkomailla järjestettävät kurssit olivat harvinaisempaa herkkua kuin tänä päivänä. Kun halukkaita kurssille kyseltiin, Kivinen kertoi olevansa välittömästi valmis.

Kivinen oli oman kurssinsa ainoa suomalainen. Valtaosa osallistujista oli yhdysvaltalaisia sotilaita, niin miehistöä, aliupseeristoa kuin upseeristoakin.

Edelleen järjestettävillä Ranger-kursseilla taistelijat viedään äärirajoille niin fyysisesti kuin henkisesti.

– Siellä piti pärjätä minimiravinnolla ja minimilevolla raskaissa tiedustelu- ja taistelupartiotehtävissä. Ja kouluttajien tehtävänä ei ollut kannustaa meitä vaan jotain ihan muuta, Kivinen muistelee.

Tehtäviin siirryttiin usein ilma-aluksilla, joista taistelijat hyppäsivät tai heidät laskettiin tehtäväalueelle. Perusvaiheen jälkeen vuorossa olivat vuoristovaihe, erämaavaihe ja rämevaihe.

Kivinen kuitenkin painottaa, ettei ulkomaiselle kurssille lähetetä upseereita elämysmatkoille.

– Taustalla ovat aina puolustusvoimien tarpeet, niin 80-luvulla kuin nykyäänkin.

Ulkomailta haettua oppia hyödynnetään suomalaisessa sotilaskoulutuksessa. Esimerkkinä Kivinen nostaa esiin, kuinka tarkasti yhdysvaltalaiset pyrkivät toisintamaan toimintaa aidoissa taistelutilanteissa.

– Jos koulutuksessa tehdään jotain, mitä ei taistelutilanteessa tehtäisi, se on väärin. Kurssilla kiinnitettiin huomiota pieniinkin yksityiskohtiin, kuten siihen, miten sotilas pitelee asetta kädessään eri etenemismuodoissa, Kivinen selittää.

Pääesikunnan päällikkyys on Kivisen uran kolmas joukko-osaston komentajuus. Aiemmin hän on palvellut Utin jääkärirykmentin ja Karjalan prikaatin komentajana ja kertoo komentajuuksien lukeutuvan hänen uransa kohokohtiin. Puolustusvoimauudistuksen ja varuskuntien lakkauttamisten myötä kuitenkin yhä harvemmalle upseerille tarjoutuu mahdollisuus palvella komentajan tehtävissä. Kivisen mielestä tämä ei tarkoita, että mielekkäät ja haastavat tehtävät olisivat vähentyneet.

– Pitää muistaa, että kautta historian organisaatio on muuttunut, ja kaikki muutokset lähtevät puolustuskyvyn kehittämisen ja ylläpidon tarpeiden näkökulmasta. Kun katsotaan kauemmas historiaan ja tullaan nykypäivään, niin koko ajan organisaatio on pienentynyt. Silti upseereille on aina riittänyt mielenkiintoisia tehtäviä, Kivinen toteaa.

Yhden kokemuksen Kivinen soisi niin monelle upseerille kuin mahdollista, ja se on perusyksikön päällikkyys.

– Knut Pippingiä lainaten "komppania on yhteiskunta pienoiskoossa". Päällikkyys opettaa monia asioita, joista on myöhemmin uralla apua. Komppanian asioiden manageeraaminen ei ole järin monimutkaista, mutta ihmisten johtaminen on se keskeinen asia.

Viime vuosikymmenien yhteiskunnallinen muutos on Kivisen mielestä vain korostanut hyvän johtamisen merkitystä.

– Perusyksiköissä on kaikenlaisista taustoista tulevia ihmisiä, jotka pitää kohdata yksilöinä. Niin heidät piti kohdata jo 80-luvulla, ja nykyään yksilöllinen kohtaaminen on entistä tärkeämpää.

Perusyksikön päällikön arjesta on ollut pitkä matka Pääesikunnan päälliköksi. Varusmiehiä Kivinen tapaa nykyään enää harvoin. Tyypillisen työpäivän runko muodostuu erilaisista viikoittaisista ja kuukausittaisista kokouksista sekä johtoryhmätyöskentelystä. Pääesikunnan päällikön tehtäviin kuuluu myös yhteistyötahojen tapaamisia.

– Sihteeri myös varaa kalenteriin aikaa erilaisten asiakirjojen lukemiseen ja ajattelemiseen. Sitäkin tarvitaan, Kivinen hymyilee.

Sihteeri on Kivisen mukaan Pääesikunnan päällikön työlle korvaamaton.

– Eri yhteydenottojakin tulee niin paljon, että ei tässä enää ehtisi tehdä sitä työtä, mistä palkkaa maksetaan.

Ensi syksyn yksi keskeinen tehtävä tulee olemaan puolustusselonteon toimenpiteiden jalkauttaminen kentälle. Ministeriön ohjauskirje tulee Pääesikuntaan elokuun aikana.

Ennen syksyä Kivinen haluaisi muutoksen vielä yhteen asiaan.

– Olisi mukavaa, jos tänä kesänä voisi pyöräillä aamulla töihin lyhythihaisessa.