Hengissä selviäminen vaatii sinniä

AJOJAHTI alkaa. Rajavartiolaitoksen ja poliisin koirat lähetetään jäljestämään luvatonta tunkeilijaa omien rajojen sisäpuolella. Tunkeilijaa yritetään ottaa kiinni myös vastaosastollisella sotilaita, jotta hänen pääsynsä Jääkäriprikaatiin pystytään estämään.

Rajavartiolaitoksen koira saa vainun ja lähtee jäljestämään kohdetta. Koira on koulutettu jäljestämään, mutta monet hajut asettavat koiran vainun haastavaan tilanteeseen – maastossa on enemmän kuin yksi tai kaksi kohdetta.

– Yleensä meidän tehtävissä jäljestetään yhtä henkilöä, mutta tälläinen on kyllä hyvää harjoitusta, vanhempi rajavartija Jussi Martin toteaa metsässä.

Koiraa hämmentää myös jäljestettävän kohderyhmän tekemät harhautukset. Välillä heidän reittinsä on poikennut useita satoja metrejä alkuperäisestä suunnasta. Maassa voi olla harhautukseksi jätetty esine tai jopa lanka, johon on viritetty räjähteitä.

 

OSASTOLLINEN miehiä koirat kintereillään onnistui harhautuksessa. Koiralla menee useita minuutteja löytää jälleen etsittävien perään.

Miehet eivät ole parhaassa kunnossa. Heillä on takanaan yli neljä vuorokautta maastossa ja jokaisella on ollut mukana vain yksi taistelumuonapakkaus. Ruoan hankintaa on täytynyt jatkaa luonnossa, jotta energiaa saadaan tarpeeksi. Tilannetta ei helpota tieto perässä tulevista koirista ja etsijöistä.

Ilma on ollut viikon ajan erityisen lämmin, vaikka on syksy. Lämpötila voisi olla myös -30 astetta pakkasta, mikäli olisi talvi. Eroon omista joukoista joutuneen taistelijan täytyy selviytyä takaisin omiensa luo. Maastossa täytyy osata toimia oikein, salassa viholliselta, hankkia ruokaa mukana olevan muonan loppuessa sekä pystyä tekemään tuli kaikissa olosuhteissa.

Näitä taitoja 20 puolustusvoimien henkilökunnan jäsentä on harjoittelemassa Lapin erämaassa järjestettävällä Sere B -kurssilla.

KAKSI PÄIVÄÄ aiemmin syksyisen kosteassa metsässä itse rakennetun tulisijan ääressä istuu kapteeni Mikael Aikio. Hän työskentelee Jääkäriprikaatin koulutusosastolla ja toimii harjoituksen johtajana sekä Sere-kouluttajana. Savun haju leijuu sieraimiin lukuisista ympärillä olevista väliaikaissuojista. Kurssi rakentuu teoriaan, käytännön harjoitteluun maastossa sekä soveltavaan osaan. Toisena päivänä maastovaiheessa Sere B -kouluttaja ei voi olla kuin ylpeä miesten yleisilmeestä.

– Toista vuorokautta vietetään maastossa ja hyvin menee. Ei ole satanut hirveästi ja meille sattui sopivan lämpimät kelit.

Sere (survival, evasion, resistance and extraction) B -kurssi on alun perin Yhdysvalloista rantautunut harjoituskonsepti, jonka avulla alun perin koulutettiin ilmavoimien lentäjiä selviämään maastossa ja järjestämään pääsyn omien joukkojen luo onnettomuustilanteessa tai koneen pudottua vihollisen alueelle. 　 Nykyään Sere-harjoituksia järjestetään tiedustelijoille, erikoisjoukoille ja hävittäjälentäjille.

– Harjoitus antaa valmiuden toimia esimerkiksi tilanteessa, jossa sotilas joutuu eroon omasta joukostaan. Tällöin hänen on kyettävä väistämään vihollista ja selviämään takaisin omien joukkojen luo ilman omaa joukkoa tai toimivaa huoltoa, kapteeni Aikio kertoo.

Aikion mukaan Sodankylässä pidettävä kurssi on muovautunut vuosien varrella suomalaisiin olosuhteisiin. Kurssilla harjoitellaan muun muassa erilaisten vesistöjen ylitystä: jokia, järviä ja koskia. Lisäksi ruuan hankintaa harjoitellaan, kuten ansapyyntejä ja kalastamista.

– Ykkösjuttu on kuitenkin liikkumisen oppiminen ja tulen tekeminen kaikissa olosuhteissa: sillä saadaan lämpöä ja keitettyä vettä.

 

RAKOTULET ovat avainsana yön yli lämpimänä pysyteltäessä. Rakotulet ovat nuotiotyyppisiä kahdesta toisiinsa nojaavasta kelopuusta tehtyjä rakennelmia, jotka palavat tasaisesti koko yön niihin kaiverretun kolon ansiosta.

Kapteeni Aki Maasotakoulusta hakkaa kenttälapiollaan lovea toiseen kelopuuhun. Hän ei halua paljastaa nimeään, jotta tiedustelun tunnelma säilyisi.

– Työhön kurssilta saa hyviä taitoja, joita voi sitten opettaa eteenpäin. Joka päivä oppii kyllä uusia asioita. Luoja meitä varjelkoon siltä päivältä että luppoa, eli puussa roikkuvasta jäkälästä tehtyä soppaa, tarviitsee oikeasti syödä.

Toisen valmistellessa lämpöä tulevaan yöhön, yrittää toinen kurssilainen, luutnantti Otso Könönen Jääkäriprikaatista hankkia ruokaa. Hän heittää ongen päässä olevan kohon pyyntiin. Kurssiin Könönen on ollut tyytyväinen.

– Tiedusteluhommat ovat kiinnostaneet itseäni aina, ja varusmiestaustani on niistä hommista. Muutenkin tätä eräilyä tulee touhuttua vapaa-ajalla ja välillä on mukava lähteä itseä rääkkäämään pois mukavuusalueelta.

 

SEKÄ VARUSMIEHET että henkilökunta saavat Sere B -koulutusta vuosittain syksyisin ja talvisin Jääkäriprikaatissa. Varuskunnan ja henkilökunnan kurssien selkein ero on joukon koko: varusmiehet toimivat 5-8 hengen ryhmissä ja henkilökunnan harjoituksessa toimitaan taistelijapareina.

– Tämä luo harjoituksiin merkittävän eron rankkuuden kannalta. Henkilökunnan täytyy suorittaa samat tehtävät pienemmällä määrällä tekijöitä. Lisäksi soveltamisosassa henkilökuntaa vastassa oleva maaliosasto on suurempi, mikä tekee vihollisen väistämisestä haastavampaa, Aikio kertoo

Aikion mukaan kurssilaiset ovat läpäisseet kurssin yleensä hyvin.

– Vihollisen väistämisharjoituksissa osa jää toki kiinni, mutta se on toisaalta osa koulutusta: taistelijan täytyy myös tietää miten toimitaan kiinni jäädessä.

Kurssilaisilla on jo kova halu päästä näkemään soveltavan vaiheen tapahtumia.

– Odotan viikolta sovellettua vaihetta, että päästään oikeasti soveltamaan opittuja taitoja. Kattoa vähän, että onko Lapin poliisista mihinkään. Kyllä mä sitä niinku odotan, kun mennään varuskuntaan kiinni jäämättä, ei tänne tultu häviämään, kurssilainen Aki Maasotakoulusta sanoo.

HYISEVÄ VESI velloo syksyisessä järvessä. Taistelija toisensa perään käy pikaisesti peseytymässä käyttäen itse tehtyä saippuaa eli potaskaa. Toinen ilta maastossa lähestyy loppuaan. Miehet käsketään riviin.

– Nyt aletaan olla äärirajoilla: pahoinvointi voi yllättää, mielialat vaihtelevat ja on nälkä. Voi ärsyttää ja olla huonoa oloa, mutta mieli täytyy vain pitää virkeänä, luutnantti Santtu Kauppinen sanoo kurssilaisille.

– Nyt vähän iloa naamaan, muistakaa ne selviytymisfaktat, jotka löytyvät teoriatasolta. Osin jo huomaa tietyistä taistelijoista, ettei ollakaan enää niin iloisia kuin eilispäivänä. Siitä pääsee yli. Olemme huomanneet, että tämä on pahin vaihe, mutta niinhän elämä on muutenkin ylä- ja alamäkeä.

Iltapalaksi taistelijat voivat nauttia järviruokoa, mikäli sitä on vielä jäljellä. Aikaisemmin jo saatu kala laitetaan valmistumaan yöksi tulimonttuun. Joukkueen täytyy nälässä jakaa yksi iso hauki, kaksi ahventa ja särkiä yhteisymmärryksessä.

Taistelija köllähtää itsetehtyyn suojaan. Savu nousee tasaisesti rakotulista ja jättää jälkeensä pienen hiiltyneen kasan puuta aamuun mennessä.