Yllätyskotiutus!

Varusmiespalveluksessa nuoret pääsevät kokeilemaan, parhaissa tapauksissa ylittämään rajojaan niin fyysisesti kuin henkisesti. Rajojen ylittäminen fyysisesti voi kuitenkin johtaa tapaturmiin, jotka ääritapauksissa päättävät asevelvollisen nuoren palveluksen.

Eräs ystäväni joutui keskeyttämään palveluksensa vesistön ylityksessä venähtäneen nivusen takia. Varuskuntasairaalassa venähtänyttä nivusta tutkiessa lääkäri huomasi toisessa nivusessa olleen tyrän, jonka olemassaolosta ystäväni tiesi, mutta se ei ollut vaivannut häntä millään tapaa. Lääkäri kuitenkin totesi sen pahanlaatuiseksi, lähete leikkaukseen annettiin ja varusmiehen palveluskelpoisuusluokaksi todettiin E-luokka, joka tarkoittaa toistaiseksi voimassa olevaa vapautusta palveluksesta.

 

Pahanlaatuinen tyrä on toki erinomaisen pätevä syy E-luokkaan määrittelyyn, joka tässä tapauksessa johti 12 kuukauden lykkäykseen. Meneteltiin siten, että varusmies sai samalta lääkäriltä kuulla kotiutuvansa seuraavana päivänä, eikä jäljelle jäänyt muuta kuin varusteiden palautus ja hyvästit varuskunnalle. Ei esimerkiksi tapaamista sosiaalikuraattorin kanssa tai tietoa siitä, mikä taho tällaisessa tilanteessa voisi auttaa ja onko hänellä oikeus johonkin tukeen.

 

Varusmiestä ei tulisi jättää yksin, sillä yllättävässä kotiuttamisessa nuoren elämäntilanne kääntyy päälaelleen. Suunnitelmat siitä, että palaa vanhaan työpaikkaansa tai aloittaa opiskelut palveluksen päättyessä kariutuvat, kun pakkaa sekoittavat uudet huolet toimeentulosta ja asumisesta. Parin päivän siirtymäaika, jonka aikana varusmies oppii omat oikeutensa, hoitaa asiat siviilimaailmassa kuntoon ja parhaassa tapauksessa tapaisi esimerkiksi sosiaalikuraattorin, voisi helpottaa elämän raiteilleen palauttamista.

 

Erään joukko-osaston sosiaalikuraattorin mukaan yleinen menettelytapa on se, että jokainen palveluksen keskeyttävä kelpoisuusluokituksesta huolimatta käy läpi samanlaisen käsittelyn ennen kotiutusta: kuraattorin haastattelun kautta ohjaus aikalisä-palveluun tai etsivään nuorisotyöhön. Systeemi ei kuitenkaan ole aukoton, sillä isoissakin joukko-osastoissa on ainoastaan kaksi kuraattoria. Mikäli toinen heistä pitää lomaa samaan aikaan kuin toinen on sairaana, ei varusmiestä pidetä varuskunnassa odottamassa jomman kumman paluuta.

 

Ei ole puolustusvoimien edun mukaista jättää tyhjän päälle varsinkaan niitä taistelijoita, jotka ovat osoittaneet kovaa maanpuolustustahtoa ja motivaatiotaan pärjäämällä pitkälle palveluksessa ja haluavat palata palvelukseen parannuttuaan. Taistelumotivaatio laskee dramaattisesti huonon kotiutuskokemuksen myötä. Varusmiespalvelus on myös viimeisiä paikkoja, joissa nuori kohtaa viranomaisen siten, että syrjäytymisvaara voidaan havaita ja se on ehkäistävissä. Puolustusvoimien turvaverkon läpi ei ole varaa pudota, sillä sen verkon jälkeen syrjäytynyttä on vaikea enää nähdä.