Kuva: Vili Mustonen

Rannikkoprikaatin esikuntapäällikkö, komentaja Petri Pääkkönen kehuu, kuinka esimerkiksi virtuaalikoulutusympäristö tehostaa perustaitojen opettamista massoille.

Virtaviivaisempi koulutus muovaa etevämmän sotilaan

Aaro Aalto

Simulaattoreita, oppitunnin tilalle kännykkävideoita, vähemmän lounaalle järjestymisiä, enemmän liikuntaa ja ryhmähenkeä, kuljettajien palvelusaika uusiksi. Tätä on varusmieskoulutus ensi vuosikymmenellä.

Koulutus 2020 -ohjelma voi mullistaa liudan asioita, joita varusmiespalveluksessa on totuttu pitämään itsestäänselvyyksinä. Tavoitteina on fiksumpi ajankäyttö, henkistä toimintakykyä vahvistava opetussisältö sekä kustannustehokkuus. Tavoitteet saavutetaan muun muassa hyödyntämällä teknologiaa sekä karsimalla käytäntöjä, jotka eivät suoraan palvele sotilaskoulutuksen tarpeita. Puolustusvoimien koulutuspäällikkö, prikaatikenraali Jukka Sonninen muun muassa ehdottaa, joustoa palvelusaikoihin – ettei esimerkiksi kuljettajan tarvitsisi automaattisesti palvella 347 päivää tai lääkintämiehen 255 päivää.

Sisäampumasimulaattorit rantautuvat ensi vuoden aikana kaikkiin joukko-osastoihin. Ne esimerkiksi mittaavat antureillaan ampujan sormen asentoa ja hengitystä ampumatapahtuman aikana. Suurten näyttöjen avulla voi harjoitella niin perus-, tilanne- kuin taisteluammuntojakin.

– Toivon, että parin vuoden päästä puolet ammunnoista ammuttaisiin simulaattorilla, ja että perusampumataito harjoiteltaisiin sillä. Peruskoulutuskaudella tullaan todennäköisesti käymään ampumaradalla vain totuttautumassa laukaukseen ja ampumataitotesteissä, Sonninen kuvailee.

Puolustusvoimissa käytetään jo veneenkuljettaja- ja lentosimulaattoreita sekä virtuaalikoulutusympäristöä, jolla harjoitellaan erilaisia taistelutilanteita. Niiden avulla on helpompaa kouluttaa perustaidot suurille massoille. Ajatus on, että simulaattorissa hankittua tietopohjaa vahvistetaan sitten maastossa tekemällä. Patruunoita säästyy taisteluammuntoja varten, ampumaratojen kuormitus vähenee, ja aikaa säästyy, kun ampumaradan sijaan tarvitsee siirtyä vain yksikön alakertaan.

Ajankäyttöä pyritään tehostamaan myös muilla tavoin. Sonninen sanoo, että hän heittäisi palveluksesta mielellään kaikki oppitunnit pois. Pieniä kokonaisuuksia voidaan opettaa lyhyin videoin, jotka voi katsoa esimerkiksi tuvassa puhelimen näytöltä. Lisäksi tullaan opettamaan niin sanotun käänteisen luokan mallilla, jolloin joukko lähestyy käsiteltävää aihetta ensin esimerkiksi videolta, ja vasta tämän jälkeen käsittelee heränneitä kysymyksiä kouluttajan kanssa. Asia jää paremmin mieleen, kun oppija käsittelee asiaa aktiivisemmin päässään.

– Palvelusajan pysyessä nykyisellään meidän on tehtävä samat asiat aiempaa paremmin, jotta kouluttamamme joukko on edellisiä suorituskykyisempi, kuvailee Rannikkoprikaatin esikuntapäällikkö, komentaja Petri Pääkkönen.

Lounaspusseja alettaneen jakaa nykyistä useammin kouraan aamiaisten yhteydessä. Pussi vähentää järjestymisiin, siirtymisiin ja jonottamiseen kuluvaa aikaa ja toisaalta sujuvoittaa esimerkiksi ampumaratapäiviä.

– Ketään ei myöskään ilahduta kaivaa pöntöstä keittoa ja näkkileipää vesisateessa, Sonninen lisää.

Erilaiset pienet kokeilut alkavat vähitellen eri joukko-osastoissa. Esimerkiksi Porin prikaatin uudistukset ovat saaneet paljon mediahuomiota, mutta kokeiluja alkaa ja on alkanutkin yhtä lailla myös muualla. Jokaisen uudistuksen mielekkyyttä arvioidaan kokeilujakson jälkeen.

– Tuoreimmalle saapumiserälle toteutimme kolmannella viikolla sähköisen palautekyselyn. Saimme helposti tietoa alokkaiden ensivaikutelmista, palvelusviihtyvyydestä ja kehitysehdotuksista, toteaa Rannikkoprikaatin komentaja, kommodori Vesa Tuominen.

Rannikkoprikaati pyrkii sujuvoittamaan varusmiehen arkea esimerkiksi siten, että materiaalikeskus on nyt auki iltaisinkin kahdesti viikossa. Alusvaatteet ja lakanat vaihdetaan kätevästi itsepalveluna.

Tiedonkulkua aiotaan Sonnisen mukaan parantaa, jotta joukoista tulee suorituskykyisempiä: jotta varusmiehen valintapolusta muodostuisi hänelle sopivampi, eri palvelustehtävistä tiedotetaan nykyistä paremmin.

Myös koulutuksen rakenne uudistuu yhtenäisemmäksi ja kurssimuotoiseksi. Tietylle joukko-osastolle voidaan antaa vastuu tietyn aihealueen opetuksesta, ja silloin se tuottaa opetusmateriaalit valtakunnalliseen käyttöön.

Sonninen antaa esimerkin tulevaisuuden viikko-ohjelmasta: maanantaina pohdittaisiin tulevan viikon koulutussisältöjä ja tavoitteita, ja tiistai, keskiviikko ja torstai koostuisivat taistelukoulutuksesta. Perjantaina voidaan harrastaa liikuntaa ja pohtia, kuinka viikon tavoitteet saavutettiin. Toimintakyky, toisin sanoen liikunta, henkinen valmius ja ryhmähenki tulevat systemaattiseksi osaksi koulutusta.

­– Käsikranaatin heittämisen sijaan taistelustressin hallinta voi olla harjoituksen pääasia. Jännittäviä tilanteita varten voidaan opetella hengitystekniikoita, jotka laskevat sykettä ja verenpainetta. Niiden hyödystä on selkeä näyttö, Sonninen valaisee toimintakyvyn tärkeyttä.