Sisällissodan käännekohdista sata vuotta

Itsenäisyyden alkutaipaleella suomalaiset ajautuivat veriseen sisällissotaan. Suomen senaatin valkoiset ja Suomen kansanvaltuuskunnan punaiset repivät sodassa kansakuntaan haavat, jonka arvet toisinaan erottaa nykypäivänäkin.

Sisällissodan ratkaisuvaiheista tulee näinä päivinä kuluneeksi sata vuotta. Huhtikuun alussa 1918 koettiin verisiä taisteluita ja suuria joukkojen liikkeitä. Yksi sodan käänteistä koettiin Tampereen taistelussa, josta tuli Pohjoismaiden siihen astisen sotahistorian suurin – siihen osallistui peräti 16 000 valkoista ja 14 000 punaista taistelijaa.

Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian dosentin, filosofian tohtori Jarkko Kempin mukaan Tampereen taistelu mursi punaisten selkärangan niin henkisesti kuin kokonaisuudenkin kannalta. Taistelu päättyi huhtikuun 6. päivänä, kun punaiset antautuivat.

– Tampere oli teollisuuskaupunki ja sitä kautta työväenliikkeen vahvimpia keskuksia. Sen joutuminen hallituksen joukkojen haltuun oli kaikin tavoin tärkeää, oihan kaupunki punaisten huoltokeskus ja selkeästi tärkein rintamakeskus, Kemppi arvioi.

Samalla kun Tampereen taistelu 3. huhtikuuta 1918 läheni loppuaan, Saksan Itämeren-divisioona nousi maihin Hangossa taistelemaan valkoisten puolella. Noin 10 000 sotilaan vahvuinen yksikkö muun muassa eteni valloittamaan Helsingin 12.–13. huhtikuuta. Saksalaisjoukot olivat karaistuneita veteraaneja, joten heidän lähtökohtansa taistella punaisia vastaan olivat hyvät.

– Voidaan sanoa, että saksalaisten saapuminen nopeutti lopputulosta, vähintään useilla kuukausilla. Aina voi pohtia, olisiko Helsingissä tullut Tampereen kaltainen verinen kaupunkitaistelu suomalaisten välillä, Kemppi kommentoi.

Suomessa ei tuolloin ollut omaa armeijaa, kun se autonomian aikana oli hajotettu 1900-luvun alussa. Suomalaisen sotataidon kehitystä tutkineen Kempin mukaan molempien osapuolien ongelma oli sotilaskoulutuksen heikkous.

– Hallituksen joukoille luonnollisesti jääkäreiden saapuminen helmikuussa 1918 oli merkittävä voimanlisä, samoin kuin asevelvollisuuden julistaminen. Jääkärit tekivät suuren työn kouluttamalla nopealla aikataululla miehiä rintamalle, Kemppi kommentoi.

Osapuolten taistelutoiminta erosi selkeästi selkeästi jääkärien saapumisen jälkeen.

– Hallituksen sotaväellä oli koulutettu päällystö ja sitä kautta ainakin punaisiin verrattuna kurinalainen toiminta. Koulutuserot alkoivat tietysti näkyä rintamalla, valkoiset pystyivät parhaimmillaan jopa saarrostuksiin, Kemppi lisäsi.

Punakaarteilla oli Kempin mukaan toimintaa haitanneita kieliongelmia venäläisupseerien kanssa.

– Lisäksi punakaartit olivat monissa taisteluissa kurittomia, koska päällystön taso oli heikko, Kemppi arvioi.

Sota tulkitaan päättyneeksi lopulta toukokuun 15. päivänä 1918, vaikkei virallisia rauhanneuvotteluita käyty tai -sopimuksia milloinkaan allekirjoitettu. Sodan aikana ja sen jälkeen tehtyjä toimia setvittiin vielä pitkään niin oikeudellisesti kuin moraalisestikin.