Palautteesta jokapäiväiseen oppimiseen

Jokapäiväinen elämä rakentuu jatkuvan palautteen saamiseen. Kotona läheiset kertovat miten onnistuit ruuanlaitossa ja armeijassa syväjohtajamallin mukaisesti saat niin kutsuttua hampurilaispalautetta kouluttamis- ja johtamissuorituksista.

Reserviupseerikurssilla harjaannuimme vastaanottamaan palautetta johtamissuoritusten arvioinneista vertaisilta ja henkilökunnalta. Arviointia tehtiin numeraalisesti ja sanallisesti. Keskustelua herätti näiden arviointitapojen sopivuus. Toisaalta numeraalinen arviointi mahdollistaa arvioitavien henkilöiden järjestämisen paremmuusjärjestykseen, mutta yhtäältä palautteeseen tuo lisäarvoa sanallinen arviointi. Onkin tärkeä tukea kumpaakin, sillä ne toimivat paremmin yhdessä kuin erikseen.

Puolustusvoimien johtajakoulutuksessa kovassa huudossa oleva hampurilaispalaute jakaa palautteenantamisen osiin. Palaute koostuu kolmesta osasta: positiivinen-kehittävä-positiivinen, jotta palautteesta jää hyvä mieli, mutta siihen on sisällytetty kehitettäviä asioita. Harva meistä toisaalta pysähtyy välittömästi miettimään palautetta ja mitä siitä voisi oppia. Siispä jatkamme etenemistä hetkessä eteenpäin, kuten nykypäivän hektisessä elämässä on tapana.

Johtajakoulutuksessa opin paljon, kun joukkueen kouluttaja piti reserviupseerikurssin puolessavälissä palautekeskustelun. Vaikka puolustusvoimissa nojataan selkeisiin käskytyssuhteisiin, ei se tarkoita sitä että kantahenkilökunnan pitäisi olla todella etäällä koulutettavista. Minut hyvin tunteva kouluttaja antaa tarkkaa ja rakentavaa palautetta, josta pystyy oikeasti ottamaan opiksi.

Yhtälailla johtaja sekä alainen ovat vastuussa itsensä kehittämisestä sekä siitä millaista palautetta antaa että miten käsittelee palautteen. Liian usein varusmiesten kouluttamissuorituksissa keskitytään kouluttajan suorituksen arviointiin eikä siihen, että miten alainen toimi koulutuksessa.

 

Alaistaidot täytyy osata ennen kuin voi siirtyä johtajaksi tai kouluttajaksi. Monelta meistä puuttuvat alaistaidot, jotka korostuvat vertaisjohtamisen tilanteessa, kun hypitään jopa hyvän ystävän silmille vain, koska ei osata asettua alaisen asemaan ja tyytyä siihen.

Hyvä johtaja ei kuitenkaan ole se, joka osaa vastaanottaa palautteen vaan, joka pystyy kehittymään sen avulla käytännössä. Sama pätee myös siviilielämään. Joka päivä saamme palautetta läheisiltämme, miten onnistumme arkipäivän askareissa: tyttöystävä neuvoo ruoanlaitossa tai äiti opettaa verkkopankin käyttöä. Mitä tästä opimme on toinen asia, mutta se toisaalta määrittää olenko hyvä poikaystävä, lapsi tai ystävä.

Suurin virhe, jonka voi tehdä palautetta vastaanotettaessa on kritisoida sitä. Energia kuluu kritisointiin, eikä itse asiaan, palautteesta oppimiseen.

On uskallettava yrittää ja epäonnistua, jotta voimme oppia. Suomalaiset eivät ole tässä parhaimmillaan, mutta tällä hetkellä tapetilla olevat Start-up -yritykset ja niiden yrittäjät ovat hyvä esimerkki siitä, miten uskalletaan yrittää, vaikka se johtaisi epäonnistumiseen. Sillä epäonnistumisista voi oppia, onnistumisista ei niinkään.