No jopas nyt sätii

Yksi jos toinenkin varusmies tietää tupiin, luokkiin ja käytäville välillä pelmahtavan, kaikkialle läpitunkevan hajun.

Samoin ylitsevuotavat pisuaarit sekä tahrat, jotka ilmaantuvat kuin tyhjästä huoneiden kattoihin ovat tuttuja monien yksiköissä.

Nyt kuitenkaan ole luvassa kolumni rakennusten korjausvelasta tai niiden sisäilmaongelmista, vaan nuuskasta, joka on näkyvä osa kasarmien arkea – kaikenlaisella epämiellyttävällä tavalla. Nuuska ja nuuskapussit ovat läsnä kaikkialla, mutta kaikista vähiten roska-astioissa.

Yksikään jääkiekkoseura ei vedä vertoja tavanomaiselle komppanialle käytävillä liikkuvan nuuskan määrissä. Puolustusvoimien varuskunnat ovat yksi suuri salakaupan keskus, vaikka Suomen laki, jonka olemassaoloa suojelemme, kriminalisoi nuuskan myynnin ja luovuttamisen.

Porttien takana, erillään muusta yhteiskunnasta, liikkeellä on tuhansia ja taas tuhansia kiloja nuuskaa, jonka käyttö ei pelkillä julistekampanjoilla vähenny. Kun viikonloppuvapaiden jäljiltä yksikössä ihan muina miehinä tuvan ovelle ilmestyy varusmies, jolla on myytävänä torni jos toinenkin Ettania, Göteborgia ja Odensia, tupakanvastaiset kampanjat itse asiassa enemmänkin naurattavat.

Kauppa se on, joka kannattaa – varsinkin, jos hämärähommista saa sivutuloja vailla pelkoa seurauksista. Ainakaan itse en ole kuullut, että yhtäkään varusmiestä olisi ikinä tuomittu nuuskan myymisestä varusmiespalveluksessa. Siihen on ehkä osasyynä, että yhdessä jos toisessakin komppaniassa tuntuu pukki olevan kaalimaan vartijana. Lisäksi moni Ruotsin-risteilyjä harrastava saa kiittää luojaansa myös siitä, että kasarmeita kiertävät vainukoirat ovat vain huumekoiria.

Samaa tuumii varmasti myös moni henkilöstön jäsen – lisätöitähän ne nuuskakoirat jo valmiiksi hektiseen arkeen toisi. Ylimääräistä tutkittavaa tulisi sen verran paljon, ettei kukaan jaksaisi tehdä sellaista määrää esitutkintoja ja ilmoituksia.

Mutta mutta – nyt seuraa se, mitä yritän sanoa: Älkää heitelkö nuuskapusseja sinne, mihin ne eivät kuulu. Siinä pääsanoma, jonka haluan antaa julki maailmalle.

Tietenkään omia aamujani ei hetkauta, jos naapurini käyttää nuuskaa, kunhan hän pitää sen piilossa ylähuulessaan. En myöskään jaksa lähteä syyllistämään, vaikka hän nuuskan lisäksi käyttäisikin myös tupakkaa, liuottimia tai ryhtyisi matkimaan julkkiksia muin päihtein – kunhan tupakan jämät tai muut välineet eivät nuuskapussin tavoin päätyisi pisuaariin tai suihkun lattialle.

– Ei oo noin vaikeeta, sanoisi yksi kersantti.