Kaksoiselämää johtajana

Vapaaehtoisten ja oman joukkueen johtaminen armeijassa eroavat toistaan, mutta kummassakin on tärkeää tuntea alaiset, jotta voi kehittää heidän parhaita ominaisuuksiaan.

"Enää kuukausi intissä", kuului usean johtajan suusta eilisessä koulutuspäivässä. Se laittoi itsenikin pohtimaan, minkälaista on ollut olla johtajana erikoiskomennusjoukkueessa. Arki kuluu toimistolla Ruotuväen juttuja tehdessä. Alaisille tärkeimpänä asiana varmaankin näkyvät lomapuollot. Ne on saatava tiistaisin hyväksytettäväksi komppanian päällikölle tavalla tai toisella.

Jokaisella henkilöllä on omat heikkoutensa ja vahvuutensa. Reserviupseerikurssilla huomaisin, kuinka yksi upseerioppilaista hallitsi hyvin mastonnostamisen johtamisen ja toinen osasi ryhmittää joukkueen puolustukseen. Johtajana on löydettävä alaisesta hänen parhaat ominaisuutensa ja annettava mahdollisuus käyttää niitä. Mikäli onnistuukin tukemaan jokaisen vahvuuksia ja näkee alaisten onnistuvan, tuo se hymyn omille suupielille.

Johtajat: nauttikaa alaisten onnistumisista.

Vapaaehtoisten johtaminen on yhtäältä hyvin samanlaista mitä johtajakoulutuksessa opetettiin, mutta toisaalta omat johtajakokemukset siviilistä ovat olleet hyödyllisiä. Vapaaehtoisten motivoiminen ei onnistu peruskoulutuskaudella (p-kausi) opitulla fraasilla: "Koulutettava asia täytyy osata, sillä tämä kuuluu sotilaan perustaitoihin".

Yhtäläisyyksiä löytyy niin siviilin johtamisesta kuin johtamisesta Ruotuväessä. Alaisten työn onnistumisen ja hyvinvoinnin tarkkailu sekä valvominen on suurin yhteinen kokemus. Läsnäolevan johtajan fiiliksen antaminen on ollut haastavinta.

Alaisten motivointi vaatii edelleen itseltäni suurta kehittymistä. Tärkeää on muistaa, millainen oli itse alaisena p-kaudella tai johtajakoulutuksessa. Toisaalta en tahdo toistaa omien johtajien virheitä, kun p-kaudella saadusta palautteesta tuli fiilis, että enhän minä osaa mitään tai olenko edes sovelias armeijaan.

Toisten yläpuolelle asettuminen arvomerkeillä ei toimi johtaja-asemassa. Johtaja on saanut arvomerkkinsä johtajakoulutuksen jälkeen, mikä antaa tietyn auktoriteetin ja alaisten täytyy puhutella hyvin muodollisin menoin.

Johtajan rooli voi ollakin monimuotoinen, kun palvelusajalla toimitaan puolustusvoimien sääntöjen ja hierarkian mukaan, mutta vapaalla voidaan kaveerata alaisten kanssa ilman tiukkoja puhuttelusääntöjä.

Palveluksestani Ruotuväessä jää käteen useita eri asioita, mutta erityisesti arvostan mahdollisuutta kehittyä johtajana toimittajan työn ohessa.