Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Kuva: IS Kuvat

Tapio Sadeojan mukaan Ruotuväessä vietetty aika toi uuden näkökulman toimittajan ammattiin

Herrasmieshommilla läpi asepalveluksesta

Petja Kopperoinen

Ruotuväkeä on tehnyt vuosien varrella monia varusmiehiä, joihin kuuluu alalla pitkällekin edenneitä ja tunnettuja henkilöitä. Nyt päällä olevassa erityistehtävähaussa haetaan uusia tekijöitä lehteen.

Puolustusvoimien uutislehti Ruotuväki on palvellut lukijakuntaansa jo vuodesta 1962. Vuosiin mahtuu monia Ruotuväessä palvelleita varusmiehiä, joiden joukkoon kuuluu myös alalle suuntautuneita tunnetumpiakin henkilöitä. Haastattelimme Ruotuväessä vuonna 1987 palvellutta Tapio Sadeojaa, joka työskentelee nykyään Ilta-Sanomien vastaavana päätoimittajana, sekä tällä hetkellä Ruotuväessä palvelevaa valokuvaajaa, Valtteri Nevalaista.

Sadeoja kertoo astuneensa asepalvelukseen hieman iäkkäämpänä ja olleensa lehtialalla Ilta-Sanomien ulkomaantoimittajana jo ennen Ruotuväkeen tuloa.

– Alusta asti päätin, että pyrin alokasajan jälkeen Ruotuväkeen. Itse asiassa sen verran voin tunnustaa, että kävin varmistamassa asiaa, eli kävin tapaamassa ennen palvelukseen astumista silloista päätoimittajaa, komentajakapteeni Tapani Talaria, Sadeoja sanoo.

Talarin kanssa Sadeoja keskusteli tulostaan Ruotuväkeen ja saman keskustelun aikana asia oli sovittu. Nevalainen kertoo päätyneensä Ruotuväkeen kuultuaan puolustusvoimien erityistehtävistä kaverinsa isoveljeltä.

– Kuultuani näistä tehtävistä päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja ottaa palvelusajastani kaiken hyödyn irti. Ajattelin, että tätä kautta saan hyvää työkokemusta, joten laitoin hakemuksen menemään, Nevalainen selventää.

Sadeojalle aika Ruotuväessä oli palvelusajan parasta antia, sillä palvelustehtävän myötä hän pääsi tutustumaan puolustusvoimiin kaikin puolin ja monesta eri suunnasta.

– Ruotuväen myötä pääsin myös reissaamaan Suomea ristiin ja rastiin, mitä en ollut aikaisemmin juurikaan tehnyt. Olihan se myös hauskaa, ainakin aika-ajoin, Sadeoja kertoo.

Nevalainen sai opiskelupaikan Lahden Muotoiluinstituutista ja aikookin hakeutua valokuvaajan töihin tulevaisuudessa. Hän kertoo saaneensa ajastaan Ruotuväessä paljon hyötyä tulevaisuuttaan ajatellen.

– Ruotuväki on opettanut toimimaan paljon erilaisten ihmisten ja tilanteiden kanssa. Esimerkiksi olen oppinut ennakoimaan kuvaustilanteita paljon paremmin sotaharjoituksissa kuvaamisen myötä, Nevalainen toteaa.

Sadeojalle oli täysin selvää jo ennen palvelusaikaa, että hän jää lehtialalle.

– Vakituinen työpaikkakin jo oli. Ruotuväki tosin toi ammatillisessa mielessä mielenkiintoisen näkökulman tähän ammattiin, sekä harrastuksen seurata puolustusvoimien asioita, Sadeoja myöntää.

Aika Ruotuväessä merkitsi Sadeojalle paljon hyviä kontakteja uraa koskien.

– Samaan aikaan Ruotuväessä palvelleita on edelleen alalla useampiakin, joiden kanssa tapailemme. Kyllähän se kontakteja loi, Sadeoja toteaa.

Ruotuväessä vietetty aika on vahvistanut Nevalaisen tulevaisuudenkuvaa valokuvaajana.

– Olen täällä huomannut, että tämä on sitä mitä haluan tehdä. Olen päässyt täällä käymään myös monia erilaisia kuvaustilanteita läpi, joten tiedän nyt senkin, millaiset kuvaukset ovat minun juttuni, Nevalainen sanoo.

Vaikka erityistehtävistä puhutaan varusmiesten kesken helppoina hommina, ei Nevalainen tai Sadeoja väitettä täysin allekirjoita.

– Sen täällä on huomannut että töitä saa tehdä ihan kunnolla ja niitä riittää, Nevalainen toteaa.

Sadeojan mukaan Ruotuväessä palveleminen oli toki helpompaa kuin kolmen kuukauden alokasaika Haminassa, mutta virallisen version mukaan Ruotuväessäkin oleminen oli raskasta palvelusta.

– Pakko se on kuitenkin myöntää, että kun vertaa alokasaikaa ja sitten Ruotuväessä vietettyä aikaa, niin kyllähän niissä iso ero oli. Kyllähän Ruotuväki oli herrasmiespuuhaa, Sadeoja naurahtaa.