Bundeswehr ristiaallokossa

Saksa panostaa entistä enemmän kansainvälisiin sotilasoperaatioihin. Bundeswehrin henkilöstömäärä on ollut tasaisessa laskussa, ja asevoimat etsii uusia rekrytointikanavia.

Kylmän sodan päättymisen ja Saksojen yhdistymisen jälkeen keskieurooppalaiset uhkakuvat siirtyivät vähitellen aluepuolustuksen saralta kansainvälisiin huoliin. Bundeswehr on 2000-luvulla kasvattanut läsnäoloaan kansainvälisissä tehtävissä, vaikka samanaikaisesti sen henkilöstövahvuus on laskenut jo kymmeniä vuosia.

Vielä vuoteen 2011 asti Bundeswehrissä palveli yli 250 000 sotilasta, mukaan lukien sekä asepalvelusta suorittavat että ammatti- ja sopimussotilaat. Heistä noin kolme prosenttia eli 7 000 sotilasta oli sijoitettavissa kriisinhallintaan. Nykypäivänä Bundeswehrissä palvelee vain 176 000 saksalaista, joka on alhaisin henkilöstövahvuus yhdistyneen Saksan aikana.

Maanpuolustuskorkeakoululle Saksan turvallisuuspolitiikasta Pro gradu -tutkielmaa laativan yliluutnantti Valtteri Saadin mukaan Bundeswehrin 1990-luvulla käynnistynyt muutos juontaa juurensa Saksan järjestökeskeisestä luonteesta, jossa puolustuksen kulmakivi on Nato ja ulkopolitiikka pohjautuu pitkälti kansainväliisin organisaatiohin kuten Euroopan Unioniin ja Yhdistyneisiin kansakuntiin.

– 2010-luvun käänteessä vahvistunut muutos kuvastaa Saksan valtion poliittista tahtotilaa omaksua aikaisempaa merkittävämpi kansainvälinen rooli ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta, Saad kertoo.

Vuonna 2010 Saksan asevoimissa aloitettiin uudistus, jolla oli kaksi ensisijaista päämäärää. Ensimmäinen niistä oli yksinkertaisesti säästötarve, kun taas toisena tavoitteena oli lisätä Bundeswehrin kyvykkyyttä toimia yhä enempi ulkomaan tehtävissä. Henkilöstöreformin myötä asevoimille asetettiin 185 000 sotilaan maksimivahvuus, joista 10 000 on käytettävissä ulkomailla entisen 7 000:n sijaan.

– Toimenpiteet kuten esikuntien keventäminen, kenraalikunnan pienentäminen ja joukko-osastojen supistaminen vähentävät tarvittavaa henkilöstöä. Osa vapautuvista paikoista sijoitettiin kansainvälisiin tehtäviin, joten käytettävissä olevien joukkojen määrää pyrittiin lisäämään, Saad kertoo.

Kansallinen puolustus vai kriisinhallinta

Epämiellyttävä natsihistoria on aiemmin varjonnut saksalaiskansan suhtautumista Bundeswehrin ulkomaan operaatioihin. Väestökyselyiden perusteella viimeisen viiden vuoden aikana kansan mielipide on kääntynyt siihen, että Saksan tulisi aktiivisesti toimia kriisien ennaltaehkäisyssä ja hallinnassa.

– Edelleenkin kansa on pääasiassa diplomatian, kehitysavun ja sanktioiden kannalla, mutta asevoimien kansainvälisiä tehtäviä kohtaan ei esiinny muista maista poikkeavaa, merkittävää vastustusta. Bundeswehr osallistuu operaatioihin usein taistelujoukkojen sijaan tuki- ja koulutusrooleissa.

Esimerkkinä Saksa on lähettänyt tiedustelulentokoneita ja fregatin tukemaan Syyriassa ranskalaisia Isisin vastaisessa taistelussa. Saadin mielestä on silti hyvin epätodennäköistä, että Saksa osallistuisi operaatioon taistelevilla joukoilla lähitulevaisuudessa.

Ulkomaan tehtävien hyödyt kansallisen puolustuksen kannalta ovat herättäneet aika ajoittain kriittistä väittelyä myös Saksan parlamentissa. Koska maan kansallinen puolustus pohjautuu ensisijaisesti Natoon, enemmistö mieltää nykyään kansainvälisen panostuksen hyödyllisenä myös kotimaalle.

– Saksa on viimeksi heinäkuun selonteossa tullut siihen johtopäätökseen, että nykyisiä turvallisuuspoliittisia haasteita ei pystytä ratkaisemaan yksin. Selonteossa jopa todetaan, että solidaarisuus omia liittolaisia kohtaan on Saksan olemassaolon perusta, Suomen puolustusasiamies Berliinissä, kommodori Arvi Tavaila avaa.

Ulkomaalaisia Bundeswehrin sotilaiksi

Kommodori Tavaila kertoo varusmiespalveluksesta luopumisen hankaloittaneen ammattisotilaiden rekrytointia Saksassa. Hänen mukaansa toinen syy Bundeswehrin henkilöstövahvuuden laskulle on  se, että Saksan taloudella menee nyt todella hyvin, ja moni sotilas on siirtynyt siviilitöihin paremman palkan perässä.

Toukokuussa Saksan puolustusministeri Ursula von der Leyen ilmoitti poistavansa vuonna 2011 määritellyn 185 000 sotilaan ylärajan, jotta laskenut vahvuus saataisiin jälleen nousuun. Kasvupaineita henkilöstömäärälle ovat aiheuttaneet esimerkiksi Ukrainan kriisin myötä lisääntyneet harjoitukset, tehtävät Välimerellä sekä Malilla ja kybersodankäynnin merkityksen kasvu. 

Tavailan mukaan suunnanvaihdosta ei tästä huolimatta ole näkynyt.

– Merkkejä pikaisesta noususta ei ole nähtävissä. Uutta on ollut se, että nyt vahvuutta ei ole lyöty lukkoon, vaan henkilöstöä on tulevaisuudessa tarkoitus kasvattaa joustavasti tarpeen mukaan, Tavaila perustelee.

Bundeswehr harkitsee muiden EU-kansalaisten rekrytointia Saksan asevoimiin pienentääkseen henkilöstövajettaan. Yliluutnantti Saad näkee poliittisessa avauksessa potentiaalia, mutta muistuttaa varteenotettavaan suunnitelmaan ja toteutukseen olevan vielä pitkä matka.

– Saksan asevoimien yhdistys on kritisoinut ajatusta voimakkaasti painottaen sotilaan identiteetin ja kansallisuuden välistä keskenäisriippuvuutta, hän perustelee.

Heinäkuinen selonteko peräänkuuluttaa Bundeswehriltä entistäkin suurempaa kansainvälistä roolia, vaikka puolustusministeriön mukaan vuoden 2017 puolustusmäärärahat lisäyksineen eivät aiempien leikkausten jälkeen riitä edes asevoimien nykyisten toimintojen ylläpitoon.

–On mielenkiintoista seurata, missä määrin määrärahat tulevat suhteutumaan selonteossa määritettyjen tehtävien kanssa, Saad päättää.