Biologiset uhkat vaativat monitasoista varautumista

Biologisia aseita ei juurikaan ole viime aikoina käytetty. Niihin tulee kuitenkin varautua, sillä biologisten aseiden aiheuttama potentiaalinen ja laaja-alainen vaikutus on huomattava uhka koko yhteiskunnalle.

Biologisiin uhkiin ei kuulu ainoastaan biologiset aseet, vaan se sisältää myös esimerkiksi luonnolliset tartuntaepidemiat ja -uhat. Näitä vastaan täytyy varautua, sillä niiden vaikutus uhkaa koko yhteiskuntaa.

Historian saatossa biologisia aseita on käytetty. Lähihistorian tunnetuin tapaus on vuodelta 2001, kun Yhdysvalloissa pernaruttoitiöitä levitettiin tahallaan postin välityksellä. Kirjelähetykset aiheuttivat 22 pernaruttosairastumista sekä viisi kuolemantapausta.

Tämä vaikutti huomattavasti Yhdysvaltojen ja muun maailman varautumiseen sekä tutkimus- ja kehitystoiminnan resursointiin. Suurempana uhkana kuitenkin ovat luonnolliset tartuntataudit ja niiden aiheuttamat epidemiat sekä mahdolliset pandemiat, kuten ebolaepidemia Afrikassa. Näihin tulee varautua niin valtakunnallisesti kuin kansainvälisesti.

Puolustusministeriön neuvotteleva virkamies Tiina Raijas sanoo varautumisen vaativan tiivistä monisektoraalista viranomaisyhteistyötä monilla eri yhteiskunnan aloilla.

– Kansainvälinen tiedonanto, terveysturvallisuuden edistäminen sekä kansainvälisten kieltosopimusten ja erilaisten järjestelyjen vahvistaminen ovat keskeisiä asioita ennaltaehkäisemisessä, Raijas mainitsee.

Puolustusvoimien vastuualueeseen kuuluu vastata bioaseen käyttöön ja varautua niiden aiheuttamaan uhkaan sekä antaa tarvittaessa virka-apua muille viranomaisille. Puolustusvoimien erityisosaamista voidaan hyödyntää myös kansainvälisissä tehtävissä sekä kriisinhallintaoperaatioissa.

Sotilaslääketieteen keskuksen tutkimus- ja kehittämisosaston professori Simo Nikkari kertoo, että Suomessa varaudutaan yhteiskunnan turvallisuusstrategian mukaisesti uhkiin yhteistyössä kaikkien viranomaisten kanssa.

– Jos kyseessä on luonnollinen epidemia, kuuluu silloin vetovastuu terveysviranomaisille, kun taas epäiltäessä terrorismia tai muuta rikollista toimintaa, kuuluu vastuu rikospaikalla rauhan aikana poliisiviranomaisille, Nikkari kommentoi.

– Puolustusvoimilla on valmiuksia tukea poliisia näytteenotossa rikospaikalla ja käytetyn bioagenssin alkuperän selvittämisessä.

 

Biologiset aseet voivat aiheuttaa epidemian, joka tarttuu ihmisestä tai eläimestä toiseen. Tällöin siviilien ja sotilaiden hoitoon varaudutaan samalla tavalla kuin muihinkin epidemioihin ja pandemioihin yhdessä terveysviranomaisten kanssa. Paras tapa suojautua tarttuvia tauteja vastaan on noudattaa hyvää elintarvike- ja käsihygieniaa.

– Tartunta voidaan saada elintarvikkeiden tai ruoan välityksellä, mutta kaikkien tavanomaisin tapa infektiotautien leviämisellä on käsien kautta limakalvoille, joiden kautta tartuttavien tautien aiheuttajat pääsevät elimistöön. Mikrobit eivät tunkeudu ihmiseen terveen ihon läpi, Nikkari muistuttaa.

Hengitysilman kautta saatu tartunta on harvinaisempaa. Siihen kuitenkin klassiset biologiset aseet pyrkivät: aiheuttamaan esimerkiksi vakavaoireisen ja vaikeasti hoidettavan keuhkokuumeen. Ilmalevitystä vastaan on vaikea suojautua, sillä bioagenssit ovat hyvin pieniä, eikä niitä käytännössä pysty havaitsemaan.

Eri epidemioihin, pandemioihin sekä biologisiin aseisiin varaudutaan monitahoisesti. Uhka-arviointien ja varautumissuunnitelmia laaditaan sekä kriittisten tarvikkeita, lääkkeitä ja rokotteita varmuusvarastoidaan.

– Kansallisia ja kansainvälisiä tartuntatauteja seurataan ja yleisen terveydenhuollon tasosta huolehditaan. Kansallisen yhteistyön, työnjaosta sopiminen ja työnjako viranomaisten kesken ovat muutamia keinoja, miten biologisiin uhkiin voi varautua, Nikkari kommentoi.

Nikkari onkin varma, että kansainvälisten biologisia uhkia koskevien sekä bioaseiden käyttöä ja leviämistä ehkäisevien kansainvälisten prosessien ja sopimusten ansiosta viime aikoina biologisia aseita ei ole käytetty.

 

Maaliskuussa ulkoiset asiantuntijat arvioivat Suomen terveysturvallisuutta. Suomi on ollut mukana keskeisessä roolissa kehittämässä ulkoisen arvioinnin prosessia, joka on tehty tällä hetkellä jo 30 maassa. Suomen omasta pyynnöstä katsottiin, että nyt on oikea aika tehdä arviointi.

– Juuri tehty JEE-arviointi (Joint External Evaluation) on yksi hyvin tehokas biouhkiin varautumiseen tähtäävä ja biouhka-agenssien käytön uhkaa vähentävä kansainvälinen prosessi, Nikkari kommentoi.

Suomen arviointi tehtiin Turvallisuuskomitean mandaatilla. Virallista loppuraporttia arvioinnista ei ole vielä julkistettu, mutta jo arvioinnin aikana tunnistettiin tiivis ja hyvä viranomaisyhteistyö eri toimijoiden välillä. Turvallisuussektorin rooli terveysturvallisuuden edistämisessä koettiin tärkeäksi.